Rakas päiväkirjani... Lukemista ja Harry Potterin lukemista

Omalla yöpöydälläni nököttävät ne täsmälleen samat kolme kirjaa kuin siinä oli kesälläkin, eikä kirjanmerkki niissä missään ole siirtynyt sivuakaan. Silti yllytän tai ehkä jopa vaadin Tytärtä lukemaan koulun (vapaaehtoisen) lukudiplomin kirjoja (8kpl omavalintaista kirjaa), etteivät ne jää taas kevään parin viimeisen kuukauden puuhaksi. Poikanen ei lähtenyt suorittamaan lukudiplomia millään luokalla.  Läksyjen lukeminenkin on hänen kanssaan oma juttunsa, joten proosa saa nyt olla, kun ei juuri edes sarjakuvat kiinnosta.

Mutta Hämäläisten laulussakin sanotaan: on järkeä, on kuntoa, jos toimeen tartutaan. Poikanen tarttui toimeen ja luki vuodessa Harry Potterit. Pienenä tai suurena porkkana oli, että annoin Potter elokuvat vasta sitä mukaa kun kirja oli luettu. Tytär on nyt harmissaan, kun elokuvat nököttävät hyllyssä, mutta koska on juuri ja juuri kahlannut 1-3 kirjat, ei muihin elokuviikaan ole vielä syytä koskea.

Poikanen suunnitteli aloittavansa kirjakierroksen nyt samantien uudestaan, kun ei kuulemma enää muista ensimmäisten kirjojen tapahtumia. Yritin kovasti tarjota, että jos yrittäisi edes tutstua muuhunkin kirjallisuuteen, mutta ei kuulemma aio lukea mitään, jos ei Potteria.

En itse ole lukenut ainuttakaan Potteria ja ymmärrän Tytärtä oikein hyvin, kun ne eivät maistu. Nyt minulla onkin moraalinen probleemi, olen katsonut Poikasen kanssa elokuvat, vaikken ole lukenut kirjoja. Tietysti, tietysi minulla on kaksi hyvää syytä, miksi olen elokuvat kastonut: a) elokuvien ikäraja on 11, joten Poikanen ei olisi saanut katsoa niitä yksin b) niissä on ihana Alan Rickman Kalkaroksena (ja loistava Maggie Smith McGarmiwana). Pitääkö minun lukea kirjat vain, koska olen katsonut elokuvat, vaikken saa luettua edes niitä kirjoja joista pidän? Pitääkö Tyttären lukea kirjat ennen elokuvia, koska Poikanenkin luki? Pitääkö kenenkään lukea yhtään Potteria, jos Fantasia ei kiinnosta, vain siksi, että Potteria pitää lukea? Pitääkö mitään kirjoja lukea vain siksi, että niitä pitää lukea, vrt. Tuntematon sotilas yms.?

Tuntemattomasta sotilaasta äitini sanoisi, että kyllä pitää lukea, koska se on yleisisvistystä. Äiti vetoaa aina kaikessa yleissivistykseen. Mutta riittääkö sitten että katsoo elokuvan? Entä sitten, kun en ole nähnyt elokuvaakaan, olenko sivistymätön?

Tätä menoa Potter-probleemi muuttuu maailmanlaajuiseksi probleemiksi. Taitaa olla paras lopettaa.



J.K. Kirjoitin äsken väärin ‘yleissivistystä’. Wordin oikeinkirjoitus tarjosi tilalle 'yleisirvistys'. Yleisirvistys ei ehkä äitinikään mielestä ole yleissivistystä.

Rakas päiväkirjani... Urheilua ja isänpäivää

Ystävä kertoi Twitterissä olevansa perheensä kanssa isät vs. tyttäret futismatsissa. Meillä Poikanen lähti juuri säbäturnaukseen.

Olin hyvin hämmentynyt, kun hoksasin Poikasen turnauksen olevan isänpäivänä. Hetken mietin, olenko minä vain läheisriippuvainen vai ovatko turnauksen kaikkien joukkueiden kaikki valmentajat perheettömiä, kunnes tuon ystävättären Twiitin jälkeen ymmärsin, että skabaaminen isänpäivänä onkin aivan yleistä. (Onhan tänään euroopan tason lätkääkin ja kansallisen tason hiihtoa, sanoi Mies.)

Isät vs. tyttäret kuulostaakin kyllä herttaiselta, isät huomiovalta kisailulta, mutta ystävättären mukaan F8 tytöt ovat voitolla ylivoimaisesti, niin onko se sitten isejä huomioivaa?

Liekö urheilu niin miehekästä ja isät niin miehiä, että kisaaminen sopiikin päivään hyvin. Oman Miehenikin oli pakko päästä lenkille aamupalakakun ja jälkiruokakakun välissä, vaikka ulkona tuulee ja tuivertaa. Ehkäpä kisasi säätä tai kakkua vastaan, kun niin hyvän tuulisena tuli takaisin.

Hyvää isänpäivää omalle isälleni; olet rakas, ja lasteni isälle; olet paras, ja kaikille muille isille; olette varmasti rakkaita ja parhaita omillenne!

Rakas päiväkirjani... Halloween

Minulle kävi tänä Halloweenina samalla tavoin kuin viime vuonnakin. Olemme koko perhe katsoneet yhdessä Nelosen Vain elmää -ohjelmaa ja nyt eilen Tytär ja Poikanen valitsivat bileet koko perheen tv-tuokion sijasta. Samoin kävi viime vuonna tähän samaan aikaan, samaisen ohjelman ensimmäisen tuotantokauden kanssa. Viime vuonna bileet olivat kaverin järjestämät, eilen biletettiin meillä kotona.

Nyt jälkeen päin katsottuna, vaikka mitään ei mennyt rikki, ketään ei sattunut ja kaikilla tuntui olevan hauskaa, en vieläkään käsitä, mikä minut sai bileiden järjestämiseen suostumaan. Ehkä se, että omatkin vanhempani antoivat juuri alakoululaisena järjestää bileitä ja muistan kuinka kivaa se oli. Tosin 15 kakaraa isossa omakotitalossa on kuitenkin jokseenkin eri asia kuin 13 kakaraa meidän rivitalo kolmiossa. (Huh, nyt vasta huomasin, että paikalla piti olla yhteensä 13 kakaraa. Halloweenina. Sattumaa? I don't think so... No onneksi kaksi vierasta ei päässyt, niin kakaroita olikin vain 11. )

Poikanen ja Tytär lupasivat hoitaa bileiden kulut kuukausirahoistaan. Kauppareissun jälkeen taisi rahan arvo lapsosille käydä karmaisevalla (hih, sopii teemaan) tavalla todellisemmaksi, kun kuukausirahat meni, eikä riittäneetkään, vaikka olin kaupassa mukana hillitsemässä herkkujen ja koristeiden hankintaa. Kaksi kaunista silmäparia tuli luokseni räpsyttelemään ripsiään ja anomaan avustusta kuluihin. Enpähän voinut niitä vastustaa.

Juhla-aika oli kolme tuntia. Tytär ja Poikanen olivat hyvänä emäntänä ja isäntänä suunnitelleet juhliin ohjelmaa ja palkintokilpailuja, mutta kokemattomuus juhlien järjestäjänä kävi ilmi, kun ohjelma oli läpikäyty tunnissa, eikä 9-vuotiailla pojilla ja 11-vuotiailla tytöillä tahtonut sen jälkeen löytyä yhteistä säveltä. Menon käytyä jo liian railakkaaksi jouduin puuttumaan juhlien kulkuun ja saimme aikaiseksi pullonpyöritys ringin. Kysyin, haluavatko vieraat minun osallistuvan leikkiin ja olin kovin otettu, kun kuulin osallistumiseni olevan mieluisaa. Herätin hilpeyttä vieraissa kun laskin, etten ole n. 17 vuoteen pelannut pullonpyöritystä. Itse olin siitä lähinnä kauhuissani.

Illan päätteeksi tytöt alkoivat laulaa SingStaria ja ensimmäisten sävelten kajahdettua karkasivat pojat ulos pelaamaan Rokea ja pokea.

Verenpunainen booli teki kauppansa, vieraat olivat pelottavan näköisiä Halloween puvuissaan, ruokaa oli riittävästi ja

kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana.