Olen alkanut leipomaan. Ei mitään kummempaa, herkkuja vain mielitekoihin. Kun karkkiveroa nostetaan koko ajan, täytyy sitä yrittää itse herkkunsa väsätä.
Kuitenkin luulen, ettei se ole vain karkkivero, vaan olenkin tulossa vanhaksi. Eikös se niin ole, että kaikki vanhat mummot leipoo ihanimmat herkut. Tämä on kai sitten treeniä siihen, että viidenkymmenen vuoden kuluttua joku sanoo, että tämä on hyvää juustokakkua, mutta kyllä Jimmi-tädin kakku oli vielä parempaa, harmi etten koskaan pyytänyt reseptiä. Niin minä ainakin sanon Mummini karjalanpiirakoista.
No en kai vielä ole vanha. Vaikka monesti tuntuukin siltä, kun ystävättärien perheissä alkaa nyt olemaan pienenpieniä tuhisevia vauvantuoksuisia nyyttejä ja omat nyyttinit ovat jo ihan isoja, eikä enää niin nyyttejä, eikä vauvantuoksuisia. Tuhisevat sentään nukkuessaan <3 ja tuhahtelevat hereillä ollessaan :-/
Jos se onkin vain allergiaa. Viime vuonna kävi ihan samanlailla. En ole ollut allerginen millekään, mutta yhtäkkiä koivu alkoi viime keväänä kutittelemaan nenääni ja silmiäni. Viime keväänä innostuin myös leipomaan. Sekä niiskuttaminen ja silmien kutina, että leipominen helpottivat kesäkuun puoleen väliin mennessä, eivätkä ne vaivanneet ennen kuin taas tänä keväänä. Koivu se allergisoija ei kai vielä tänä keväänä voi olla, mutta joku sellainen kuitenkin ja jos tämä niistäminen, silmien kutina ja leipominen menevät taas kohta ohi, asia on selvä. Siskon sanoin: puuallergia, oireena leipoma.
JK. Muuta perhettä leipomani ei häiritse, ovat suorastaan mielissään. Mutta kun kukaan ei kosakaan tiskaa :-(
