Tarttis tehrä jotakin. On peili, lääkäri, äiti ja sisko sanoneet minulle jo jonkin aikaa. Mutta kun ei ole vielä löytynyt sellaista urheilua joka toisi minkään laista hyvän olon tunnetta suorituksen jälkeen.
Lapsena hiihdin, jopa kilpaa, ja pärjäsinkin. Kai se oli kivaakin. Teininä laskettelin. Se todella oli kivaa, kun pääsi helposti mäen ylös ja lujaa sen alas.
Yhden kesän teininä myös kävelin, kävelin, kävelin ja kävelin, kun äiti halusi minun pyöräillessä käyttävän pyöräilykypärää ja minä en halunnut. Kun bestiksen luokse oli kaksi-kolme kilometriä matkaa ja heidän ja meidän kodin väliä kuljettiin muutama kerta päivässä, tuli kesän aikana jokunen kilometri käveltyä. Se oli kivaa. Joskin pyörällä kulkeva bestis väitti minun olevan hidas.
Pyöräilinkin teininä. Joku kesä alkukesän treenasin oikein tosissaan ja loppukesästä äidin, kummitädin ja kummitädin tytön kanssa lähdettiin pyörillä kotoa kohti Ahvenanmaata ja poljettiin viikko siellä. Sekin oli kiva kesä.
Sitten sain ehkä ajokortin, eikä tarvinnut enää liikkua kuin kotoa autoon ja autosta kotiin.
Nyt kuitenkin päätin, että todellakin jotain tarttis tehrä ja kaveri myi edullisesti crosstrainerin.
Liki pari kuukautta crossari sai tuossa odottaa sopivaa aikaa. Mutta nyt!
- Maanantaina 9 min 36 sek. Sitten kirjaimellisesti putosin, kun jalat pettivät alta. Konttasin vesipullon luo. Mies, jolla ihan oikeasti on hyvä kunto, lohdutti kyllä, että hänellekin 40 min vastaa normaalia tunnin juoksulenkkiä, että ei tuo crossari mikään helppo laite ole.
-Tiistaina 10min, josta viimeisen minuutin roikuin kahvoissa. Mutta en enää kontannut vesipullolle, vaan pysyin tolpillani.
- Keskiviikkona 10 min. Ilman käsien liikettä, mutta roikkumatta ja konttaamatta.
- Torstaina 15 min, käsien liike mukana. Ja päälle 1 h 15 min torkut umpiunessa lopen uupuneena.
Saas nähdä mitä tästä tulee. Se on ihan kivaa ja kun telkkarista katsoo samalla jotain mielekästä, menee aika nopeasti. Hyvän olon tunnetta en todellakaan ole huomannut vähäisissäkään määrin.
Mutta kuinka huono kunto sitä ihmisellä todella voi olla. Kuvittele minut kuntosalille tai jumppatunnille ja naura itsesi kipeäksi. Pidä silti peukkuja, ehkä tämä on uuden elämäni alku.
