Rakas päiväkirjani... Koneiden kapina

Tarjolla tänään: Koneiden kapina.

Puhelin siirtää itsestään kaiken muistikortilta puhelimen muistiin ja väittää sitten olevansa täysi.
Kai ny vähemmästäkin!

Digitv kysyy, haluanko käyttää scarttia vai hdmitä, eikä siinä ole edes paikkaa scartille.
Oliko se retoorinen kysymys?

Pleikkari (PS1) sanoo ja sanoo ja sanoo, aseta levy, vaikka se on asetettu jo monta kertaa.
Alkaa tulla vanhaksi?

Digiboksi pysähtyy ja pimenee ja kun vaihtaa kanavan ja palaa takaisin edelliselle, jatkaa taas matkaansa.
Selvästi päättämätön ja siis sukua Tyttärelle (mutta ei minulle!)!

Kahvikoneen kahvi maitui vedelle, vaikka tein ihan ohjeen mukaan.
Se oli se korsi, joka katkaisi kamelin selän.



J.K. Imuri sentään toimi tänään moitteetta Miehen komennuksessa.

Rakas päiväkirjani... Kaunista yöttömän yön juhlaa!

Saima Harmajan sanoin toivotan kaunista yöttömän yön ja keskikesän juhlaa, Juhannusta!

Syli täynnä syreenejä 

seisoin yössä vaaleassa. 

Kesäkuu — 

Uneksien hohti taivas. 

Takaa nuoren koivulehdon 

käki kukahti.

Rakas päiväkirjani... Ääh!

Väsyttää. Ai miksikö en nuku vaan kukun kirjoittamassa päiväkirjaa keskellä yötä. No kun Mies lähti yökyläilemään Itä-Suomeen ja olen kiukkuinen.

En osa nukkua yksin. Ennen ratkaisin asian ottamalla lapset viereeni nukkumaan Miehen ollessa reissussa. Se toimi ihan hyvin, kunnes niiden kintut ja kädet kasvoivat niin pitkiksi, etten mahdu enää niiden sekaan. Viimeksi kun kokeilin nukkua niiden käsien ja kinttujen kanssa, jouduin sohvalle ja ne valtasivat sänkyni. Niin, voisin ottaa vaan toisen viereeni ja jättää toisen omaan sänkyynsä. Enpäs voi. Sehän olisi "ihan epää!" Enkä nukkuisi koko yönä, kun olisin huono äiti.

Ääh! Naimisiinhan mennään sitä varten, ettei tarvitsisi nukkua yksin. Mitähä.

En ole ikinä uneton. Niin paitsi täyden kuun aikaan ja silloinkin nukahdan edes lopunkaiken, kun olen oikein väsynyt. Mutta muuten voisin nukkua vaikka katto romahtaisi niskaan ja voisin nukahtaa vaikka ympärillä soitettaisiin säkkipilliä.

Tiesin tämän nukkumattomuuteni jo kokemuksesta ja siksi olin kiukkuinen heti miehen lähdettyä. Se hyvä puoli siinä on, että kiukkusena siivoan ja hyvin siivoankin. Keittiö kiiltää nyt yhtä puhtaana, kuin se oli vuosi sitten uutena ja muuta sellaista pientä. Vielä puoli kahden aikaa yöllä löysin netistä vinkin kuinka etikalla ja soodalla saa räjäytettyä kalkkisaostumat pois. Sitä piti heti silloin kokeilla ja nyt odotan vain tuloksia. Sen piti antaa vaikutta yön yli. Mutta nythän on jo yön yli, koska on aamu.

Onko kello jo niin paljon, että voisi alkaa leipoa? Ostin viikonloppuna pakastepinaattia pinaattikeittoa varten ja nyt tekeekin mieleni pinaattisämpylöitä.

Huomenta.

Rakas päiväkirjani... Vielä vähän maalausta

Muistin viimein ennen remonttiin  lähtöä kertoa miehellekin, että se osti vielä vähän lisää maalia myöhästyneeksi hääpäivälahjakseni. Nimittäin kynsimaalia ja -geeliä ja -lakkaa. Ystävä sai niillä näyttävän kynsiremontin aikaseksi:

Tähdenlennot tuovat onnea. Ja tuo pinkki on ihan riittävän violetti, violettiin kauteeni.

Nyt vielä kun oppisi elämään näiden kanssa. Olo on sama kuin silloin pienenä, kun laittoi salaa äidin huulipunaa ja kulki loppupäivän huulet törröllään, ettei huulipuna sotku.



Kiitos Kultani lahjasta, vaikka Tyttärelle sanoitkin kynsiä turhakkeiksi. Kiitos Ystäväni lahjani rakentamisesta, nyt istun vain ja ihastelen, kun en uskalla koskea mihinkään :-)

Rakas päiväkirjani... Pensselit santaan ja rukkaset naulaan

Lapset lähti leirille ja minuun iski mato. Laiskamato. Liki viisi päivää maalaamista, kyllä se jo yhdelle kesälomalle riittää.

Jälkeen

Ennen

Valmista tuli. Tai niin, melkein. Vielä pitäisi pensseliä näyttää sinne ja tänne, mutta isot hommat on nyt tehty, paitsi että lastenhuoneen ja makuuhuoneen karmit pitää vielä maalata. "Sen mä tiedän että: Onhan päivä vielä huomennakin. Turha surra täähän on vain elämää."

Mutta jos viime kesänä vietin hetken jos toisenkin istuen uuden, kauniin kylpyhuoneeni lattialla, niin kyllä pikkuhiljaa alkaa kelvata istua kauniin olohuoneeni sohvallakin.

Lisäjännitystä elämääni tuovat nuo kaksi viherkasvia. Tämä olisi hyvä vedon lyönnin kohde: Kuinka nopeasti Jimmi kuolettaa viherkasvinsa. Itse veikkaisin n. kaksi kuukautta.



Otsikon lainaus: Vexi Salmi, Kun ei rahat riitä
Tekstin lainaus: Juha Vainio, Onhan päivä vielä huomennakin

Rakas päiväkirjani... Ei kaksi ilman kolmatta

Ei kaksi ilman kolmatta, tai neljättä, tai viidettä, tai miten vaan.

Olohuoneen seinä tuli siis viimein maalattua valmiiksi. Kun siitä tuli kaunis, huomasin kuinka vanhoja ja kuluneita muut seinät ovat. Niinhän siinä aina käy. Ensin tuli lähtö eteisen kammottaville palapeileille, jotka olivat kulmistaan kuluneet ja puoliksi irti. Niiden yläpuolella oli lamppu, joka meinasi pudota aina kun avasi eteisen oven apposen auki. Sitä piti muistaa varoa. Ei tarvitse enää. Palapeilin tilalle tuli tavallinen peli ja ilmoitustaulu ja liian pitkän putoavan lampun tilalle lyhyt ja hyvin seinässä kiinni oleva lamppu.

Harmittaa, kun en ottanut ennen kuvia, niin kuin en siitä olohuoneen seinästäkään. Toisaalta, jälkeen kuvat ovatkin paljon kivampia. No arkistoja selaillessani löysin jotakin.

Ennen

Jälkeen

Eikä siinä vielä kaikki. Tämä on -70 luvun alussa rakennettu tämä kotitalomme. Täällä ajan tyylin mukaan siis ovet ja ikkunankarmit ovat kaikki mustia. Jo silloin kahdekasan vuotta sitten, kun tähän muutimme, päätin että ovet ja karmit on maalattava valkoisiksi. Kauan se otti, mutta nyt on pohjamaali vedetty. Katsotaa, mihin tässä loman aikana vielä päädytäänkään.

Rakas päiväkirjani... Tinahäät

Miehellä ja minulla on tänään tinahääpäivä. En minäkään Miehelle tinaa ostanut, hopeaa vain, mutta Mies pisti paremmaksi ja osti maalia.

Talvilomalla kirjoitin, kun lasten ollessa isoäidillään, Miehen kanssa pidettiin seinän maalaus talkoot. Seinä jäi silloin maalaamatta, mutta talkoojuomat tuli juotua. Tänään kävi toisin.

Aamulla piti herätä aikaisin, kun Tyttärellä ja Poikasella oli vielä todistustenjako. Kellon soidessa kaivoin heti lahjan Miehelle, mutta vastavuoroisesti en saanut edes aamiaista. Todistusten jaon jälkeen makasin sohvalla ja tuijotin seinää, joka ei liki kolmen kuukauden aikana ole saanut väriä pintaansa, vaikka pelit ja pensselit on hankittu.

Olin saanut kahta tietoa listojen irroittamisesta ennen maalausta. Mies ja sisko sanoi, että pitää irrottaa, kaverit sanoivat ettei tarvitse. Päätin etten irrotta, kun kerta 50% oli sitä mieltä. En kerinnyt kuin vähän aloittamaan huonekalujen siirtelyä ja lattian teippaamista, kun Tytär meni narimaan isälleen, että pitää tulla katsomaan, mitä hullua oikein puuhaan. Maalaamisesta tulikin hiljaisen lahjan saamattomuus mielenosoitukseni sijasta mukava perhepäivä. Talkoojuomanakin ihan vaan limpparia.

Jälkeen

Ennen

Niin, mutta se hääpäivälahja. Seinä saatiin valmiiksi ja huomasin, kuinka kamalalta olohuoneen muut seinät nyt sitten näyttävät. Mies kauniisti kysyi, että vaihtavatko ne väriä vai säilyvätkö entisellään. Koska toivon niiden säilyvän entisellään, Mies kaivoi jostakin jemmastaan vanhan maalin sävykoodin ja kun rautakaupassa vielä kertoivat sävyä edelleen löytyvän, oli päiväni pelastettu. Ihan maalaamiseen asti ei tänään vielä päästy, mutta maali tuli rautakaupasta jo mukaan. Onneksi on kesäloma.

J.K. Pitihän ne listatkin sitten kuitenkin irrottaa, kun mies tuli huseeraamaan.

Edit: 5.6.2012. Löysin arkistojen kätköistä kuvan ennen maalausta.