torstai 15. joulukuuta 2016
Rakas päiväkirjani... Sinun pitäisi olla hereillä
Minä: * pus *
Mies: Huomenta kulta.
Minä: * lyö varpaan keittiöjakkaraan * Au! Ei-i!
Mies: Kulta, kyllä sun pitäisi olla hereillä kun tuut keittiöön.
Siis: ennen heräämistä heräämään joutuminen on täysin epäinhimillistä. Varpaani on edelleen kipeä.
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
Rakas päiväkirjani... Tietokonetuoli
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Rakas päiväkirjani... Merkkipäiviä
Myös kahdensadan merkinnän virstanpylväs livahti ohi jo joulukuussa. Sitä olin sentään suunnitellut juhlistavani jollain hienolla henkevällä merkinnällä, mutta silloin tuli jotain tärkeämpää kirjoitettavaa.
Viidessä vuodessa ja reilussa kahdessa sadassa merkinnässä olen sentään kehittynyt. Kirjoitusvirheiden määrä varmasti on vakio, harjoitan aivan liian vähän oikolukua, mutta monet vanhat viestit voisin mielelläni poistaa, koska ne ovat huonosti jäsennettyjä, huonosta aiheesta tai muuten vaan huonoja. Annan niiden kuitenkin olla koska tiedän, että taas viiden vuoden kuluttua tekstejäni lukiessani havaitsen nämä uudemmatkin huonoiksi.
Viikko sitten oli vielä liikkumiseni aloittamisen vuosipäivä. Facebookin mukaan hankin crosstrainerin jo tammikuussa, mutta 23.3. asti se sai odottaa ensimmäistä lenkkiään.
Kaveri, jolta crossarin ostin, ja ystävätär, joka tiesi intohimo(ttomuute)ni liikuntaan, vinkkasi, että se toimii hyvänä vaatenaulakkona, jos ei muuta puuhaa sille keksi. Silti keksin kuin keksinkin: 100 harjoitusta ja 75 tuntia vuodessa. Kertamäärässä se on vähän enemmän kuin seuraavana tulevat kävely, juoksu, uinti ja pyöräily yhteensä. Harjoituksen keskimääräisessä kestossa nuo neljä yhdessä toki voittavat, kun ottaa huomioon kuinka aloitin crossauksen 9 minuutilla ja luulin vähintään kuolevani sen jälkeen.
Yhtä juhlaa siis.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
Rakas (treeni)päiväkirjani... Farmiviikko 6
Viimeisen viikon toiseksi viimeisenä päivänä repsahdin. Söin pizzan. Enkä edes mitä tahansa rasvaista pizaa, vaan oikein kunnolla rasvaisen pizzan, quatro formaggion. Nyt on paha mieli, huono omatunto ja itse soimaus. Kaikkea sitä lisää, ettei se pizza ollut edes hyvää. Tai siis oli tietysti, mutta jos olisin tiennyt, olisin ihan yhtälailla voinut jättää sen syömättä. Tuntuu kuin olisin pettänyt itseni.
Viimeinen viikko on siis ohi nyt.
Kokonaistulos kuudessa viikossa:
Mitat:
Paino -5,5 kg (lähtöpainosta. Ensimmäillä viikollahan paino nousi 3 kg)
Rinnanympärys -8 cm
Reidenympärys -4 cm
Vyötärönympärys -9 cm
Lantionympärys -6 cm
BMI -1,90
Lihaskunto:
ennen seinäpunnerruksia - nyt neitipunnerruksia
ennen lankun asennon etsimistä- nyt 40 sekuntia
ennen polvikyykky käsillä auttaen - nyt kädet vierellä, ei tuki-/sivuaskeleita
ennen kotitreeni 39 min - nyt 31 min
Juoksu:
ennen maks. 30min - nyt maks. 45 min
Alku on hyvä, mutta niin kuin viime viikolla sanoin, matkaa on vielä paljon. Tahdon jatkaa. Tahdon jaksaa.Mutta tätäkö se on sitten loppuelämä? Ruokien punnitsemista ja treenaamista silloinkin kun haluaisi tehdä jotain muuta.
Miehellä paino putosi 13 kg ja se jos mikä on epäreilua. Miehellä ei edes oikeasti ollut paljon pudotettavaa ja meni siksi kirkkaasti yli tavoitteensa. Ja toki onhan minullakin nuo sentit tosi ilahduttavia. Ja se mitä aikaisemminkin jo sanoin: en enää ole merkittävästi lihava, olen lievästi lihava :-D
Verenpaineeseen tämä ei minulla ole vaikuttanut, alapaine on edelleen korkea, niin kuin aina on ollutkin. Mies tietysti on saanut verenpaineensakin järjestykseen, sanoi lukemien olevan kuin nuorella miehellä.
Ensi viikko pitää olla rennompi. Vain aerobista 4-5 kertaa ja syöminen viimeisen viikon mukaan. Sitten saa aloittaa tuon kuusi viikkoisen vielä alusta. Jos nyt kuudessa viikossa aika, jonka jaksan juosta, on lisääntynut 15 min ja jos se tarkoittaa, että toisen kuusi viikoisenkin aikana jaksan vielä 15 min lisää, se tarkoittaa, että jaksan lähteä Nice Runille kesäkuussa.
Kiitos kaikille tsemppaajille. Olette olleet tärkeitä ja auttaneet eteen päin hankalissa paikoissa.
maanantai 14. maaliskuuta 2016
Rakas (treeni)päiväkirjani... Farmiviikko 5
Hetken sitä itsekin mietin, mutta en usko, koska lenkin jälkeen oli hyvä olla ja virkeä aloittamaan työt. Ja juokseminen oli pitkästä aikaa kivaa, edellisen kerran juoksin joulukuun lopussa.
Viimeinen farmiviikko alkoi. Nyt pitäisi pohtia, mitä sitten. Ihan ei voi heittäytyä hälläväliksi, mutta kuinka saan pidettyä itseni ruodussa, kun ei kukaan ole käskemässä. Joku tv-kanava hakee tositv-sarjaa pareja, joilla on laidutettavaa yli 30kg. Vaikka minusta helposti saisikin pois 20kg, ei miehestä saa enää kymppiä irti.
Hullu mä ole, mut juuri nyt on vaikeaa? |
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Rakas (treeni)päiväkirjani... Farmiviikko 4
Pizza kukkakaalipohjalla. |
maanantai 29. helmikuuta 2016
Rakas (treeni)päiväkirjani... Farmiviikko 3
Tuloksellisesti huono viikko :-( vyötärö, lantio ja reiden ympärys +-0 cm. Paino -1kg. No, bmi:n mukaan en ole enää merkittävästi ylipainoinen, vaan vain lievästi ylipainoinen :-D
Kunto kuitenkin on kohonnut, lauantaina jaksoin ensimmäisen kerran kaikki polvikyykyn toistot käsillä auttamatta. Ja vuorikiipeilijän toistot suorilla käsillä, kun tähän asti ne on menneet kyynärnojassa. Jotain siis tapahtuu ja kai se on hyvä, vaikka vaaka ja mittanauha ei liikukaan niin kuin toivoisin.
Tänään maanantaina alkaa neljäs viikko ja kotitreeniin tulee kolmannes lisää toistoja. Se tuntuu hurjalta, kun vasta alan päästä sinuiksi noiden liikkeiden kanssa.
Viime viikolla sanoin luottavani hiilarien määrän vähenemiseen. Ei olisi auttanut luottaa. Mutta nyt luotan toistojen määrän lisääntymiseen; sunnuntaina haluan kirjata kauniimpia lukemia.
Lauantaina saisi syödä yhden cheatmealin, eli yhdellä ruoalla saisi syödä mitä haluaa. En taida uskaltaa kokeilla. Pizzaa tekisi mieli, mutta tiedän sen vievän koko käden, jos annan sille pikkusormen. Taidan siis etsiä kukkakaalipohjan ohjeen ja tehdä pizzan itse. Sainhan kuitenkin lauantaina tortilloja, kun kuulin että hiilaariannoksen voi syödä myös täysjyvä tortillana. Määrä tosin ei päätä huimannut: 1,5 lättyä :-D
Kerran olen jo meinannut repsahtaa. Viime viikolla, kun nousin junasta, tuoksui jossain ihan selvästi Tervaleijona. Jos olisin kävellyt kotiin jonkin kaupan ohi, voi olla että olisin käynyt hakemassa. Onneksi Mies oli hakemassa autolla, niin oli hyvä huristella kaupan ohi silmät kiinni ja haaveilla herkusta sitten joskus.
sunnuntai 21. helmikuuta 2016
Rakas (treeni)päiväkirjani... Farmiviikko 2
Ihana pinkki jumppamatto. |
Senttien paikalleen jääminen harmittaa nyt kovasti. Kun aina sanotaan, että mittanauha on tärkeämpi mittari kuin vaaka. Eikö niiden molempien lukemat voisi liikkua toivottuun suuntaan ihan reippaasti.
Riisiä, kanakebabia ja salaattia. |
Tänään lonaaksi oli riisiä, salaattia ja kanakebabia. Tein kebabin itse. Ohjeen mukaan sen olisi kolmessa tunnissa pitänyt päästä sisälämpötilalta 100 asteeseen, mutta meidänpä uunissa se otti kaksi kertaa pidempään. Vaikka itse sanonkin, se oli hyvää ja ehkä kuuden tunnin arvoista. Tytär, joka katsoo jokaisen suupalansa (paitsi sitä ei lasketa, jos siinä on jotain makeaa), otti lisää ja Poikanen joka muuten vain on kranttu, antoi puoltavan lausunnon. Saattaa kuitenkin olla, että mukavuudenhaluisena silti jatkossa pitäydyn noissa 20min keittoajoissa.
Nälkä ei ole, eikä mieliteoille jää tilaa. Kakrat mutustivat äskön karkkia, eikä mieleni tehnyt melkein ollenkaan yhtään käydä tarkistamassa pussin sisältöä.
sunnuntai 14. helmikuuta 2016
Rakas (treeni)päiväkirjani... Jutan farmilla
Viikon aikana olen syönyt ihan hirveästi verrattuna aikaan ennen dieettiä. On kaalikeittodieettejä sun muita ruokarajoitusdieettejä missä joutuu näkemään nälkää, mutta tässä ei. Eilen jouduin oikein miettimään millä ehdin syödä kaiken mitä täytyy ja iltapala lähempänä yhtätoista oli ihan tuskaa, kun olisin halunnut mennä nukkumaan jo kymmeneltä :-D
Syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Ateriaan kuuluu tietysti proteiinin lähde, joka on lihaa, kalaa tai mikä parasta, juustoa! Mies on aina valittanut, kun laitan leivän päälle liikaa juustoa, mutta nyt hän ei voi valittaa, kun Jutta käskee :-D Leipä tosin ei ole sallittua, mutta ei se haittaa, kuha on juusto.
Ruokaa syödään niin paljon, että painoni on noussut ja se ei ole kiva, kun viimein ennen diettiä huomasin sen laskeneen. Nyt ollaan taas siinä mistä viime maaliskuussa aloitin. Dieetin ohjeissa kyllä painon noususta varoitetaan, mutta ei se mielialaa paranna. Senttejä on lähtenyt 2-4 kaikilta mittauspaikoilta ja tästähän on puhuttu aikaisemminkin, että mittanauha on tärkemämpi mittari kuin vaaka, mutta aina vaan se paino kummittelee tuotta takaraivossa.
Treenannutkin olen ja se vasta oli kamalaa. Mies teki vieressä tavallisia punnerruksia ja kakratkin polvipunnerruksia, itse kokeilin pari hassua polvipunnerrusta ja kun ei niistä tullut yhtään mitään, jouduin siirtymään seinäpunnerruksiin. Niidenkin jälkeen oli kädet ihan hajalla. Tuntui kuin ois tehnyt jotain. Lankussa pitäisi nostaa jalkoja vuoron perään lattiasta ylös, mutta minä yritän ylipäänsä päästä lankkuun. Voiko ihmisellä olla näin surkean huono kunto.
J.K. Kuhasta ja juustosta tuli meillä meemikisa. Jutussa oleva on tyttären näkemys ja tässä Poikasen nokitus: