Rakas päiväkirjani... TV-kasvo

Meille muutti jouluna uusi televisio makuuhuoneeseen. Se on pieni ja sievä, itsehän sen valitsin. Jos kerran makuuhuoneessa on pakko olla televisio, kuten miehen mielestä on.

Mutta.
Se hymyilee minulle öisin.



En osaa arvostaa öisin hymyilevää televisiota.


Sen lisäksi sillä on siniset silmät.


Jos ne silmät olisivat edes paikoillaan, siinä vähän suun yläpuolella, voisin ehkä ymmärtää. Vaikka arvostaa en osaa silmäkästäkään televisiota. Mutta ei. Ne ovat noin metrin päässä tv:stä, johdon päässä roikkuvat.

Rakas päiväkirjani... Viherpeukaloksi sittenkin?

Aikaisemmin kerroin, kuinka sain ystävättäreltä ruukkukukan ja olin hieman hämmennyksissäni, että mitä sille pitäisi tehdä. No, tänä jouluna ruukkukukista tuli oikein trendi meidän perheeseen, mutta olenpa kuitenkin ylpeä itsestäni. Tänään on jo loppiainen ja:

Talviruusu: Kälyltä.
Tuomaan päivänä.
Elossa vielä!

Hyasintti: Ystävältä.
Aaton aattona.
Elossa vielä.
(Suunilleen).

Joulutähti: Mieheltä.
Aattona.
Elossa vielä!

Kyllä minusta siis vielä kukankasvattajakin tulee, kun joulun alla innostuin jauhopeukaloksikin ja selviydyin kahdesta maukkaasta glögi-juustokakusta.

Rakas päiväkirjani... Long taim nou sii

Rakas päiväkirjani, anna anteeksi etten ole kirjoittanut pitkään aikaan.

Adventti tuli ja joulu meni. Vuosikin vaihtui. Vanha vuosi oli pääpiirteittäin hyvä vaikka ainahan on asioita, joiden toivon olevan paremmin tänä uutena vuonna. Uudesta vuodesta polvi paranee? Niin tai kädet, joka olisi nyt akuutti asia.

Joulupukkikin oli pääpiirteittäin kiltti. Toi kaksi toivomaani kirjaa ja kaksi kirjaa joita en osannut edes toivoa, mutta kaksi kirjaa jätti tuomattakin. Jouluruoka oli myös hyvää: juustoja, kalkkunaa, kirsikkatomaatteja, vihreää salaattia, ituja, kermaviilikastiketta. Herkkuja kaikki. Ei mitään kummallisuuksia, kuten kinkkua, laatikoita, rosollia, raakaa kalaa tai muuta ruokapöytään kuulumatonta. No oli kinkkua sen verran että nuo lihansyöjät; tytär, poikanen ja mies saivat suunsa sinappiseksi. Mutta pöydässä se kinkku ei ollut, sen lupaan, vaan sivupöydällä.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
Lämmöllä: Jimmi