Rakas päiväkirjani... Kukkia ja musiikkia

Ystävätär toi kahden vuoden synttäri-nimppari kukat. On onneksi viime kerrasta viisastunut ja muisti, etten saa ruukkukukkia pysymään hengissä, toi siis tulppaaneja. (Ruukkukukkakokemukseni löydät täältä). Ei ole Aalto-vaasini ennen näin komeaa kimppua saanutkaan helliä. Ja sitä paitsi vain tulppaani onkin ainoa oikea kukka Aaltoon ja lempparini:

Lähtipä ystävätär vielä mukaan nauttimaan musiikistakin. Ihana Costello Hautamäki oli kaupungissa. Meinasin vain jo ovelta kääntyä takaisin kotiin tai vähintäänkin vaatia puolet lipun hinnasta takaisin, Costello kun oli leikannut tukkansa. Kyllä se olisi pitänyt mainita keikkamainoksissa.

Ennen keikkaa kävimme ystävättären kanssa tarkastamassa kylän uusimman baarin. Oli siinä baarimikolla ihmettelyn aihetta, kun puoli yhdeltätoista lauantai-iltana yksi tilasi keltasen limpparin ja toinen kaakaon. Ystävättären syy pelkkään kaakaoon näkyy jo päällepäinkin, mutta minullahan oli kuskikin, eikä siis mitään syytä limppariin. Siitä limpparistako mahtoikin johtua, että humalaiset känniääliöt tuntuivat tällä kertaa harvinaisen ääliöiltä. Mutta oli se Costello kuitenkin ihana, tukasta huolimatta.

Rakas päiväkirjani... Paljon onnea

Rakas päiväkirjani, täytät sunnuntaina vuoden. Paljon onnea.
Minäkin vanhenen tässä lähiaikoina. Juu-u ihan oikeasti, ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen. Olen päättänyt tänä vuonna täyttää 31. Tällä kertaa ikä täsmää myös syntymävuoteeni. Jos 31 ei kuitenkaan tunnu hyvältä iältä, ainahan voin palata 23:een takaisin taas ensi vuonna. Tai miksei vaikka kesken vuodenkin, jos niikseen tulee.

23 vuotiaana  olin tullut toisen kerran äidiksi, olin ollut vasta muutaman vuoden naimisissa ja elin vielä vaaleanpunaisissa pilvissä  ja vietin ihanaa aikaa kotiäitinä. Siksi olen pitäytynyt siinä iässä. Se oli hyvä. Ei ole ollut tarvetta vaihtaa.

Nyt lapset ovat jo aika isoja, nukkuvat koko yön heräämättä ja voivat olla jonkin aikaa keskenään kotona, naimisissa olossakaan ei ole mitään vikaa ja töissä on kaikki juuri nyt loistavalla mallilla. On hyvä aika vanhentua.

Katsotaan koska sitten taas seuraavan kerran. Ei ensi vuonna kuitenkaan. En usko.

J.K. Sain mieheltä syntymäpäivälahjan jo tänään, vaikka virallinen päivä on vasta sitten. Väitti, että olisin kuitenkin penkonut koko kodin ympäri lahjaa etsiessäni, jos hän ei olisi antanut sitä heti ostaessaan. Minäkö penkonut? En tietenkään.

Enhän tiedä sitäkään, mitä äitini antoi tyttärelle säilytettäväksi jo kaksi viikkoa sitten odottamaan syntymäpäivääni. Niin, tai ainakaan en ole lukenut sitä kirjaa vielä.