Rakas päiväkirjani... Ennen ja jälkeen osa 2

KYLPPÄRI JA SAUNA:

Ennen:

Jälkeen:

Ennen:

Jälkeen:

Rakas päiväkirjani... Yksityisyrittäjä lomalla

Remontti etenee hienosti. Tänään pääsen jo omaan suihkuun ja huomenna vielä remonttimiehet viimeistelevät jotakin pikkujuttuja. Keittiön valaisimen puuttuva osakin, jonka piti tulla puolitoista viikkoa sitten, saapui sopivasti tänään puolituntia ennen sähkömiehen saapumista.

Toisen remonttimiehen piti aloittaa loma tänään, lähteä reissuun. Ilmestyi kuitenkin aamulla ovelle ja sanoi, että tulee vielä pariksi tunniksi töihin, kun laiva lähtee vasta kahdelta. No, tervetuloa vaan. Putkimies tuli kesälomaltaan vielä laittamaan meidän hanat paikoilleen, olivat niin sopineet remonttimiesten kanssa jo remontin alussa. Putkimiehen puhelin soi äsken:

-Hei kulta

...

-No missä sä sitten olet?

...

-Mä olen täällä laittamassa näitä hanoja ja sitten meen vielä toiseen kohteeseen laittamaan ne patterit.

...

-Mitä sä siellä olet?

...

-No mä olen täällä. Sunhan piti olla töissä niin mitä sen väliä on, mitä mä sillä aikaa teen?

...

-Hei kulta.

Voisin kuvitella mieheni käyvän kanssani täsmälleen samalaisen keskustelun (vaikkakin eri aiheesta) ja ulkopuolisen korvin sen kuulostavan yhtä hauskalta, kuin se nyt minusta kuulosti. Vaikka keskustelun aikaan se onkin hyvin vakava asia. Kihersin keittiössä ja mietin, kuinka kuinka ihanaa on olla töissä toisella eikä yrittäjänä, sillä kun toimiston oven laittaa takanaan kiinni lomalle lähtiessä, se tosiaan pysyy kiini.

Rakas päiväkirjani... Hömpästä

Taannoin osallistuin keskusteluun, jossa kysymys oli yksinkertaisesti: Rakkausromaaneja? Kerroin lukeneeni juuri  taas uudelleen Mazo de la Rochen Jalna -sarjan ja edelleenkin pitäneeni lukemastani. Kirjaharrastaja kyseenalaisti heti mielipiteeni Jalnasta rakkausromaanina ja niputti sen vain historiallisiin romaaneihin. - Miksi? kysyin. Pitääkö rakkausromaanin aina olla järjetöntä hömppää. Eikö riitä, että kirja on pullollaan rakkautta, vaikkakin tapahtumat sijoittuvat yli sadan vuoden päähän ja rakkauden lisäksi kertovat koko sukukronikan.

Nyt luin Robert James Wallerin Hiljaiset sillat ja pidin siitäkin. Onko viidenkymmen vuoden takainen historia riittävän uutta historiaa, että tämän rakkaustarinan saa sijoittaa historiallisen romaanin sijasta rakkausromaaneihin. Vai tekeekö se, että kirja on siirappia vaikka kertoo jotakin myös Iowalaisten kulttuurista -60 luvulla, kirjasta pelkän rakkausromaanin sen olematta lainkaan historiallinen romaani.

Hiljaiset sillat ei varmastikaan vedä kirjallisilla ansioillaan vertoja monellekaan kirjalle, edes Jalnalle, eikä varmastikaan Finlandia palkitullekin Mikko Rimmisen Nenäpäivälle. Hömppä tekee kirjasta automaattisesti roskaa, joten Nenäpäivän täytyy olla laatukirjallisuutta, koska en sitä ymmärrä. Voin kahlata Nenäpäivän väkisin läpi sen herättämättä ainuttakaan ajatusta tai tunnetta, vain koska se on must-kirja tai voin lukea hömppää, joka yleensä saa minut edes onnelliseksi, vaikkei sen syvällisempiä ajatuksia tai keskustelun aiheita suokaan.

Mikä tekee Jalnasta, uskallanko sanoa, jopa klassikon, mutta Hiljaisista silloista roskaa. Samaa voisin kysyä monesta elokuvasta. Mitä arvostetumpi teos, kirja tai elokuva, sen vähemmän sitä ymmärrän ja ne joista pidän, saavat arvostelijoiltakin vain pari tähteä. Osoittaako se sitten minun huonon makuni vai kriitikoiden?

Haluaisinpa tietää, kuinka päästä arvostetuksi kirja-kriitikoksi. Kuinka päästä sanelemaan ihmisille mikä on hyvää ja mikä huonoa. Tai elokuvakriitikoksi, sama se. Haluan oppia näkemään ne syvät merkitykset ja rivien välit tai niiden puuttumisen, joita selvästikään en näe koska voin pitää hömppääkin hyvänä kirjallisuutena, omassa lajissaan. Tarinana, pilvilinnana. Olen kai hömppä itsekin.

Rakas päiväkirjani... 30 Day Song Challenge

Facebook on siitä kiva, että sielä löytää kaikkia tällasia kivoja kuten:
30 Day Song Challege
Valitse siis biisi per päivä, tässä päivät ja mun biisini:

Day 01 -your favorite song
Popeda: Elän itselleni
Popeda vaan on niin hyvä. Ja lapset alkaa olla jo niin isoja, että taas voin elää itsellenikin.

Day 02 -your least favorite song
Eini: Olen neitsyt
Kuulin ekan kerran bussissa matkalla kouluun ja järkytyin. Miksi, voi miksi kaikista biiseistä pitää tehdä käännös versioita. Tämä on yksi sellainen, josta käännös olisi voinut jäädä tekemättä.

Day 03 - a song that makes You happy
Hurriganes: I will stay
Hurriganesista en muuten silleesti välitä, mutta tämä merkitsee jotakin, kuten luullakseni niin monelle muullekin.

Day 04 - a song that makes You sad
Kaija Koo: Viimeinen lento
Isini hyppää laskuvarjolla ja tämä biisi on tehty Kaija Koon purjelennolla kuolleelle isälle. Jotenkin yhdistän aina oman isini tähän, kun pelkään että kone tippuu tai laskuvarjo ei aukeakaan tai jotain muuta kamalaa tapahtuu.

Day 05 - a song that reminds you of someone
Juha "Watt" Vainio: Sellaista elämä on
Kerran kulkija kuustoista vuotias, olin minäkin. Näin jälkikäteen ajatellen, teini-ikänsä olisi voinut elää helpomminkin. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Pääasiassa ne on ihania muistoja.

Day 06 - a song that reminds you of somewhere
The Rembrands: I'll be there for you

Oli hitti baareissa silloin kun tapasin miehen.

Day 07 - a song that reminds you of a certain event
Viola Uotila: Mietin mietin

Poikanen ja tytär molemmat ovat esittäneet tämän eskarinsa kevätjuhlassa. Vasta toisella kerralla osasin varauta nenäliinoin. Kaunista. Liikuttavaa. Herkkää. Yksi aika elämästä päättyy tähän kappaleeseen.

Day 08 - a song that you know all the words to
Popeda: Tahdotko mut tosiaan
Popeda vaan on niin hyvä ja Tahdotko mut tosiaan yksi Popedan parhaimmistoa.

Day 09 - a song that you can dance to
Vicky Rosti: Tuolta saapuu Charlie Brown
Tätäkin tanssittiin baareissa silloin, kun niissä kävin. Vaihtoehtona olisi ollut Kun Chigago kuoli, Ajetaan me tandemilla tai vaikka Sata salamaa.

Day 10 - a song that makes you fall asleep (fall asleep as relaxing)
Chopin: Fantasia Impromptu Op.66. No.4
Chopin on ehdottomasti lempisäveltäjiäni. Ja nukahtamisella tarkoitan siis lähinnä rentoutumista en tylsistymiseen nukahtamista, vaikka kun oikein rentoutuu niin ei nukahtaminenkaan kaukana ole.

Day 11 - a song from your favorite band
Miljoonasade: Rokkibändi wouded knee

Miljoonasadekin vain on niin hyvää. Heikki Salo on mainio sanoittaja, ei vain Miljoonasateelle vaan myös Herra Heinämäen lato-orkesterille ja muillakin artisteille.

Day 12 - a song from a band you hate
Sepultura: To the wall
Etsin jotakin oikein örinä heviä, mutta kun en tiennyt mitään muuta nimeltä kuin Sepulturan, se joutui siksi uhriksi. Noita kevyempiä hevejä olen jo alkanut diggailemaankin, mutta sitä ihan örinää, Thrash vai Death  metalliako se sitten on vai jotakin muuta, en vieläkään ymmärrä.

Day 13 - a song that is a guilty pleasure
Jussi Hakulinen: Vaaleanpunainen majatalo
Olipas hankala. Olkoon se sitten 'guiltyä pleasurea' että nautin kuunnella vieraan miehen ääntä ja vielä katsellakin häntä (tosin katselen mieluummin ysäri-2000 luvun lookissa kuin kasarina kuin ko. videolla).

Day 14 - a song that no one would expect you to love
Stratovarius: Black Diamond
Oih, Timo Kotipelto. Tähän kohtaan siis kelpaisi mikätahansa Kotipellon laulama biisi. Meinasin ensin laittaa The Milestonesia ja Olavi Tikkaa, mutta se oli niin rokkia, ettei kukaan ihmettelisi, että siitä tykkään. Stratovarius on sentään metallia edes sinne päin.

Day 15 - a song that describes you
Essi Wuorela: Lapinäidin kehtolaulu
Noh niin. Äitiys on parasta elämässäni ja vaikken lapista olekaan, kertoo tämä laulu kaiken tarpeellisen.

Day 16 - a song that you used to love but now hate
Janne Hurme: Tinasormus
Entisen elämän toteutumattomia lupauksia, tinasormus. Mutta muistoja yhtäkaikki.

Day 17 - a song that you hear often on the radio
Nauravat nakit: Rihanna
Soi niin paljon radiossa, että vaikken voikaan sietää biisiä, olen alkanut tykkäämään siitä. Kummallista.

Day 18 - a song that you wish you heard on the radio
Pleku&Tele: Pieneen iloon tyytyisin
Yleisön, eli mun, tyttären ja poikasen pyynnöstä, tämäkin löytyy nyt Youtubesta. Tykkään, vaikka puolueellinen olenkin. Miehen tekemä biisi siis.

Day 19 - a song from your favorite album
Sir Elwoodin hiljaiset värit: Älä mee
Lempilevyä oli vaikeaa valita, koska kuuntelen biisejä, en levyjä. Sir Elwoodin hiljaiset värit kuitenkin on jokaisella levyllään tasaisen laadukasta ja kokoelmalevy Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia kerää oikeasti nippuun ne kaikki parhaat biisit.

Day 20 - a song that you listen when you're angry
Irwin Goodman: Kalteritango
Kuuntelen hirmu vähän musiikkia, varsinkaan vihaisena. Mutta esimerkiksi siivotessa olen hyvin usein vihainen ja Irwin taas on mitä parasta siivousmusiikkia.

Day 21 - a song that you listen when you're happy
Eppu Normaali: Jee jee jee
Eput saa aina hyvälle tuulelle.

Day 22 - a song that you listen when you're sad
Tanita Tikaram: Twist in my sobriety
Tanita Tikaramin pehmeä, tumma ääni sopii surulliseen mielialaan ja tämä on kaunis biisi.

Day 23 - a song that you want to play at your wedding
Reijo Kallio: Suvivalssi
Olisi ollut häävalssini, jos olisi ollut. Häät oli, valssia ei. Eikä sitäpaitsi ollut häitäkään, vihkiminen vain.

Day 24 - a song that you want to play at your funeral
Grieg: Åsen kuolema
Chopinin lisäksi Grieg osuu ja upottaa. Aina.

Day 25 - a song that makes you laugh
Jean-Pierre Kusela: Naurava kulkuri
Kuka voisi olla nauramatta?

Day 26 - a song that you can play on a instrument
Sanna Majuri: Odotusta pariisissa
Hectorin sanat ja Juha Tikan Sävellys. Aika täydellinen yhdistelmä. Oli ensimmäinen biisi, jota opin pianolla pimpottelemaan, nyt jo niin että sen ehkä tunnistaa.

Day 27 - a song that you wish you could play
Pentti Hietanen: Oi Jouluyö
Haluaisin oikeasti osata soittaa pianoa ja varsinkn jouluna olisi niin paljon kauniita kappaleita. Oi jouluyö on yksi niistä, jonka haluaisin osata soittaa, niin kuin ystävätär osaa.

Day 28 - a song that makes you feel guilty
Mamba: Tyttö tuollainen
Edellista elämää tämäkin. Joku on joskus sen laulanut, ja tarkoittanutkin. En varsinaisesti tunne syyllisyyttä, ei ole syytä, mutta ken vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Olkoon siis "guiltyä" muistella vanhoja.

Day 29 - a song from your childhood
7 seinähullua veljestä: Nakit ja muusi
Tuosta päivän 17 Nauravista nakeista tuli mieleeni, mitäpä muutakaan kuin Nakit ja muusi. Se oli lapsena hitti. Sopisi yhtähyvin kohtaan Biisi joka saa hyvälle tuulelle tai Biisi joka saa nauramaan.

Day 30 - your favorite song at this time last year
Jani Wickholm: Kaveri
Oli tosiaan suosikki viime kesänä. Ja tykkään vieläkin. Yritän tyttärellekin opettaa ja varmasti poikasellekin nyt, kun sinne kitaratunneille pääsee, että jos ei ole ketään kaveria, ota altto/kitara käteen ja kerro sille. Soitin on vielä siitä mukava, että se ei varmasti kerro eteenpäin.

Rakas päiväkirjani... Ihanaa, taas kukkia

Poikanen ja tytär ovat Turussa (tai tänään kai ovat Helsingissä) isoäitinsä kanssa. Ovat olleet jo neljä päivää ja viidestä pitäisi vielä selviämäni, ennen kuin saan ne pariksi tunniksi takaisin lähettääkseni taas viikoksi pois, silloin poikasen kummitädille. Kummitätilä on onneksi lähempänä kuin Turussa ja voin vaikka joka ilta käydä katsomassa.

Olen ennenkin tänne päiväkirjaani surissut, kun saan mieheltäni kukkia vain kerran viidessä vuodessa. Onneksi poikanen ei ole tullut isäänsä, vaan lähetti mulle tänäkin aamuna kukkia tai yhden kukan, tekstiviestillä:

Viesti: Moi kuanen

Ihana poikanen, mamman Mussu.

Rakas päiväkirjani... Lomaa lapsista

Jätin lauantaina lapset viikoksi lomailemaan Turkuun isoäidin hoiviin. Ikävä tuli heti kun käänsin selkäni. Kotimatkalla pysähdyin syömään ja huomasin kuitenkin sen luksus puolenkin: sain syödä salaattini kokonaan itse, herneenversotkin, ilman että joku kärttää maistiaisia tai vaihtareita. Mieskin kun tyytyi syömään vain oman ruokansa, vaikka salattiini olikin paras kana-caesar salaatti koskaan, ilman caesaria.

Sunnuntaina sain nukkua pitkään. Aika luksusta sekin. Paitsi että heräsin jatkuvasti ihmettelmään, miksei lapset ole tulleet jo herättämään. Sunnuntaina en laittanut ruokaa, en siivonnut, en pessyt pyykkiä, enkä tehnyt mitään muutakaan, olin vain lomalla. Viime yönä en sitten nukkunutkaan, kun lastenhuoneesta ei kuulunut tuhinaa. Tuli kauhea pelko, että mitäs jos siellä ei kukaan enää koskaan tuhisisikaan. Tuli tyhjyys ja yksinäisyys. Kuinka rakasta voi ollakaan nukkuvan lapsen ääni silloin kun se puuttuu. Onneksi herätyskellossa lapset laulavat "Mamma kulta, mamma kulta, herää jo" ja aamulla siksi oli taas turvallista herätä.

Aamulla tulivat remonttimiehet huonoine uutisineen. Rautakauppa oli tilannut kylppäriin väärän boordi laatan. Olivat vielä kysyneet, että montakos rullaa sitä boordia olikaan tilattu. Laattaa rullassa, joopa, aina joskus tulevat mieleeni vanhat rautakauppa-vitsit. Työ olisi viivästynyt kahdella päivällä, kun olisivat tilanneet oikeaa. Onneksi boordissa ei ollut elämää suurempi kuosi, joten suunnitelma b ratkaisi asian ja työ jatkuu. Yksi seinä on jo laatassa ja näyttää hyvältä. En malta odottaa, viikonloppuna pitäisi olla koko remontin valmis.

Rakas päiväkirjani... Huh hellettä

Miljoonsadetta lainatakseni: "On yö ja hyvin kylmä, kun tätä kirjoitan...". Eiku nyt meni huti, Popedaahan sen piti olla: "On pitkä kuuma kesä...".

Etuovella on kimalaispesä ja takaovella muurahaispesä, pidä siinä sitten ovia auki. Kylppärissä on vesieristeet jo laitettu, mutta vasta lattia laatoitettu ja sekin saumaamatta, joten suihku on lapsuudenkodissa 20km päässä.  Terveisin: sieltä juuri saapunut ja taas uutta suihkua kaipaava. Järvi olisi liki vieressä, mutta tytär teloi viikolla varpaansa kaverinsa mökillä, eikä saa uida vielä pariin päivään. Mutta koska tytär nukkuu jo, taidanpa itse käydä pulahtamassa. Shh... ei kerrota tyttärelle.

En valita. Parempi näin. Muistan vielä viime talvenkin kolmenkymmen asteen pakkaset, kun poikasen kanssa kävelimme päiväkotiin. Silloin totisesti kaipasin kesää. Sanonpahan vain, että hellettä piisaa. Toisinaan sen huomaa paremmin kuin muulloin.

Rakas päiväkirjani... Small Talk

Oli varmasti helpompaa sekä meille että remonttimiehille, kun olimme karussa kotoa. He saivat tehdä työnsä ja olla kuinka olivat ja me saimme olla ja mennä rauhassa tuntematta olevamme tiellä. Ja kaiken lisäksi remonttimiehet nyt puhuvat minulle. Hmy. Varsinkin aamuisin on vaikeaa hymyillä iloisesti huomenia, kun oikeasti on kiukkuinen kuin herätetty karhu ainakin.

Olin eilen menossa iltavuoroon ja siis aamupäivän kotona. Tytär oli remonttimiesten jaloissa koko päivän, kunnes kyllästyi meteliin, kun ei kuullut Wiin piipitystä ja lähti puistoon. Kieltämättä kaikin puolin hyvä valinta tyttäreltä. Olimme poikasen kanssa juuri lähdössä päiväkotiin kun remonttimiehet tulivat ja vaikka heillä on avainkin tänne, soittivat ovikelloa. Kohteliastahan se tietysti on ovikelloa soittaa, mutta kun minulle tuli tunne että olen jaloissa heidän työmaallaan omassa kodissani.

Vaihdettiin siinä muutama sana ihan asiasta, että mitä he tekevät ja mitä me haluamme. Toinen remonttimies lähti sitten jo pois ja tunsi velvollisuudekseen tulla selittämään miksi lähtee ja mitä tekee ja kuinka asia on. Mitä se minuun kuuluu mitä hän tekee,eihän hän minulle soitellut aikaisemminkaan aina kun tuli ja meni. Tuntilappu  sen kertoo mitä minulle kuuluvaa hän on tehnyt ja milloin.

Olin vienyt poikasen jo päiväkotiin ja aloin laittaa tyttärelle aamiaista. Istuimme keittiössä, kun remonttimies tuli jutustelemaan niitä näitä sementin kuivumisesta ja epätasaisuuksien hiomisesta. Mitä se minuun kuuluu kuinka vesieriste levitetään, sen takia olen palkannut ammattilaisen, antakoon minun syödä aamiaiseni rauhassa. Katosimme tyttären kanssa suljetun oven taakse dvd:tä katsomaan, ettei meille tarvitse puhua ja varsinkin ettei minun tarvitse puhua heille. Mitä minä mistään remontista ymmärrän ja smalltalkkaan.

Olin lähdössä töihin ja pakkohan se oli oven takaa tulla näkösälle. Eikös se remonttimies heti hyökännyt kimppuuni selittämään, kuinka nyt lähtee ruokatunnille, mutta tulee ihan heti takaisin jos ei mene vielä maalikauppaan hakemaan jotakin. Aah, onneksi pääsin töihin karkuun. Remonttimies oli kuulemma jatkanut jutustelua sitten tyttären ollessa lounaalla keittiössä ja oli aina ohimennessään heittänyt pienen sanasen, johon tytär hämillään ei osannut oikein mitään edes vastata. Ystävällisestähän se tietysti oli, eikä remonttimiehen olisi ollut pakko.

Toinen remonttimies on tyttären parhaan kaverin isä ja toinen setä, joten jonkinlaista keskustelua sitä kai pitää ylläpitää ihan suhteiden säilyttämiseksi, mutta jos minä aamulla pidän pidän huolen, että olen säällisesti pukeutunut kun tulevat, niin eivätkö he voisi vain tehdä työnsä ihan vallan puhumatta minulle. Puhukoot miehelle, se ymmärtääkin.

Mutta silti. En olisi koskaan uskonut, että keittiö voisi olla lempihuoneeni kotona. Niin kuitenkin kävi ja olen tämänkin raapustanut uudessa kauniissa keittiössäni kahvikupposen kanssa. Kahvi vaan on murukahvia (kai siihenkin voi tottua) kun uuden keittiöni uusi MoccaMasteri oli kaupasta loppu.

Rakas päiväkirjani... Ennen ja jälkeen osa 1

KEITTIÖ

Ennen:

Jälkeen:

Ennen:

Jälkeen:

Rakas päiväkirjani... Oma koti, paras koti

Huomenna, oi huomenna pääsen kotiin.

Keittiön kaapit olivat paikoillaan, peitelevyt olivat paikoillaan, vesi tuli ja meni, sähköt oli vedetty ja valaisimet kiinnitetty, jalkalistat laitettu, seinät maalattu, kodinkoneet oli paikoillaan ja pölyä joka paikka täynnä. Remonttimies aikoo vielä huomenna aamupäivällä mennä viimeistelemään, vaihtaa jääkaapin kätisyyden ja näprää jotain pientä, mutta jo iltapaivällä pääsen kotiin. Saan alkaa miettimään mihin kaappiin tulee mitäkin ja laitanko hyllyn, jonka takia koti ostettiin, vielä paikoilleen vai olenko ilman. Ja pyyhkimään pölyjä. Kattolistat puuttuvat, mutta remonttimies laittaa ne maanantaina, kun saa apumiehen mukaan.

Tähänhän tämä siis ei kuitenkaan lopu. Kylppärin ja löylyhuoneen välistä puuttuu seinä kokonaan ja muutkaan seinät eivät näytä valmiilta, lattialämmitys on valmis ja lattia on valettu, mutta vesieristeet ja laatat puuttuvat. Kuivausrumpu on vielä kaupassa, saunan ja kylppärin ovet ovat kotona, mutta karmitkaan eivät ole vielä paikoillaan, lavuaarista ja suihkusta puhumattakaan. Ja pölyä tulee. Kaksi viikkoa, sanoi remonttimies, joka hänkin jo haikailee kesälomalle.

Vaikka lapsuudenkodissa onkin ollut hyvä olla, pääsen huomenna omaan kotiin. Suihkussa täytyy tietenkin käydä vielä täällä, samoin pyykki pesemässä, niin ja lapset sillä pölyjenpyyhintä palkaksi saamallaan trampoliinilla hyppimässä, ja saatan vielä jonkin yön nukkuakin jos niikseen tulee, mutta ei se mitään. Pääsen huomenna kotiin!