Rakas päiväkirjani... Junassa taas

Toisella puolen käytävää viistosti minua vastapäätä istuu kaunis nainen. Hän on ehkä 30-40 välistä. Hänellä on maltillinen huulipuna ja kauniisti, kissamaisesti kaareutuva kajali. Hiukset ovat lyhyet, hiljattain leikatut ja värjätty vaaleiksi raidoiksi.

Hänellä on mustat farkut ja hopelangalla kirjailtu musta puolipitkä neuletakki. Jalassa on mustat, käytännölliset, korolliset kävelykengät/nilkkurit. Opettaja hän ei varmasti ole, mutta ehkä joku kouluttaja tai asiantuntija.

Hän on avannut läppärin pöytätasolle ja kirjoittaa keskittyneesti. Hänen suunsa liikkuu kirjoituksen mukana. Jos osaisin lukea huulilta, voisin ehkä saada muutamia sanoja hänen tekstistään.

Teksti ei vaikuta työhön liittyvältä, vaan enemmän henkilökohtaiselta sähköpostilta. Välillä hänen suupielissään kareilee hymy, välillä suu menee mutruun.

Hän pysähtyy lukemaan tekstiään. Suu ei enää tapaile sanoja, mutta hymyt näkyvät. Hän huomasi minun katsovan itseään ja suu meni viivasuoraksi.

Käänsin katseeni nopeasti pois. En varmasti itsekään pitäisi siitä, että minua tarkkaillaan kun keskityn.

Hän jatkaa kirjoittamista. Suu liikkuu tekstin mukana koko ajan aivan kuin hän haluaisi lukea sen ääneen. Vastaanottaisin mielelläni hänen kirjeensä, se vaikuttaa eläväiseltä.

Hän pakkaa läppärin laukkuun, laittaa mustan puolipitkän villakangastakin päällensä ja jää pois junasta. Ehkä joku toinen katsoo minua, kun hymyilen kännykälleni ja kirjoitain jotain yksisormijärjestelmällä.

Junassa.

Rakas päiväkirjani... Junassa

Junassa vastapäätäni istuu mies. Hän on pukeutunut siististi, kuin asiakastapaamisissa käyvä toimistotyöntekijä; farkut, pikkutakki ja kauluspaita. Tukka on hyvin ja kello näkyy. Vain laadukas mustekynä puuttuu (pitääkö niitä kukaan edes enää mukana?).

Hänellä on isot, työmiehen kädet aivan kuin Akseli-enolla. Ne eivät  sovi hänen muuten toimistoon kuuluvaan ilmeeseensä.

Hänen ikäänsä on vaikea arvioida. Olemus on vanhempi, ulkonäkö nuorempi. Arvaan keskiarvon, ehkä viisissäkymmenissä.

Hän avaa HP:n läppärin ja kaivaa povitaskusta suurinäyttöisen älypuhelimen. En tunnista puhelimen merkkiä, ehkä se on hankittu ulkomailta.

Hän istui alas, risti kätensä, huokaisi syvään ja avasi läppärin kannen. Hän keskittyy näyttöön, kunnes juna heilahtaa voimakkaasti. Hän katsoo ulos, ristii kätensä ja huokaisee syvään.

Hän keskittyy jälleen näyttöön. Työn keskeytyessä konduktöörin tuloon, junan heilahdukseen tai outoon ääneen, hän joka kerran ristii kätensä ja huokaa syvään.

Onko työtehtävä niin vaativa, että pienetkin häiriöt aiheuttavat ison haitan ja harmin. Onko työtehtävä niin haastava, että hän pyytää siihen apua muualta. Onko työtehtävä niin mielenkiintoinen, että hän keskittyy siihen täysin. Vai onko käsien ristiminen vain tapa tehdä käsillä jotain silloin, kun ne muuten hetken ovat toimettomina.

Junassa.