Rakas päiväkirjani... Merkkipäiviä

Päiväkirjani täytti reilu kuukausi sitten viisi vuotta, enkä minä lainkaan sitä huomioinut. Ei merkkipäivämerkintää, ei edes viitettä asiaan missään toisessa merkinnässä. Päiväkirjaa ei kai voi onnitella perinteisesti: Onnea Rakas päiväkirjani!

Myös kahdensadan merkinnän virstanpylväs livahti ohi jo joulukuussa. Sitä olin sentään suunnitellut juhlistavani jollain hienolla henkevällä merkinnällä, mutta silloin tuli jotain tärkeämpää kirjoitettavaa.

Viidessä vuodessa ja reilussa kahdessa sadassa merkinnässä olen sentään kehittynyt. Kirjoitusvirheiden määrä varmasti on vakio, harjoitan aivan liian vähän oikolukua, mutta monet vanhat viestit voisin mielelläni poistaa, koska ne ovat huonosti jäsennettyjä, huonosta aiheesta tai muuten vaan huonoja. Annan niiden kuitenkin olla koska tiedän, että taas viiden vuoden kuluttua tekstejäni lukiessani havaitsen nämä uudemmatkin huonoiksi.

Viikko sitten oli vielä liikkumiseni aloittamisen vuosipäivä. Facebookin mukaan hankin crosstrainerin jo tammikuussa, mutta 23.3. asti se sai odottaa ensimmäistä lenkkiään.

Kaveri, jolta crossarin ostin, ja  ystävätär, joka tiesi intohimo(ttomuute)ni liikuntaan, vinkkasi, että se toimii hyvänä vaatenaulakkona, jos ei muuta puuhaa sille keksi. Silti keksin kuin keksinkin: 100 harjoitusta ja 75 tuntia vuodessa. Kertamäärässä se on vähän enemmän kuin seuraavana tulevat kävely, juoksu, uinti ja pyöräily yhteensä. Harjoituksen keskimääräisessä kestossa nuo neljä yhdessä toki voittavat, kun ottaa huomioon kuinka aloitin crossauksen 9 minuutilla ja luulin vähintään kuolevani sen jälkeen.

Yhtä juhlaa siis.

Rakas (treeni)päiväkirjani... Farmiviikko 6

Viimeisen viikon toiseksi viimeisenä päivänä repsahdin. Söin pizzan. Enkä edes mitä tahansa rasvaista pizaa, vaan oikein kunnolla rasvaisen pizzan, quatro formaggion. Nyt on paha mieli, huono omatunto ja itse soimaus. Kaikkea sitä lisää, ettei se pizza ollut edes hyvää. Tai siis oli tietysti, mutta jos olisin tiennyt, olisin ihan yhtälailla voinut jättää sen syömättä. Tuntuu kuin olisin pettänyt itseni.

Viimeinen viikko on siis ohi nyt.

Kokonaistulos kuudessa viikossa:

Mitat:
Paino -5,5 kg (lähtöpainosta. Ensimmäillä viikollahan paino nousi 3 kg)
Rinnanympärys -8 cm
Reidenympärys -4 cm
Vyötärönympärys -9 cm
Lantionympärys -6 cm
BMI -1,90

Lihaskunto:
ennen seinäpunnerruksia - nyt neitipunnerruksia
ennen lankun asennon etsimistä- nyt 40 sekuntia
ennen polvikyykky käsillä auttaen - nyt kädet vierellä, ei tuki-/sivuaskeleita
ennen kotitreeni 39 min - nyt 31 min

Juoksu:
ennen maks. 30min - nyt maks. 45 min

Alku on hyvä, mutta niin kuin viime viikolla sanoin, matkaa on vielä paljon. Tahdon jatkaa. Tahdon jaksaa.Mutta tätäkö se on sitten loppuelämä? Ruokien punnitsemista ja treenaamista silloinkin kun haluaisi tehdä jotain muuta.

Miehellä paino putosi 13 kg ja se jos mikä on epäreilua. Miehellä ei edes oikeasti ollut paljon pudotettavaa ja meni siksi kirkkaasti yli tavoitteensa. Ja toki onhan minullakin nuo sentit tosi ilahduttavia. Ja se mitä aikaisemminkin jo sanoin: en enää ole merkittävästi lihava, olen lievästi lihava :-D

Verenpaineeseen tämä ei minulla ole vaikuttanut, alapaine on edelleen korkea, niin kuin aina on ollutkin. Mies tietysti on saanut verenpaineensakin järjestykseen, sanoi lukemien olevan kuin nuorella miehellä.

Ensi viikko pitää olla rennompi. Vain aerobista 4-5 kertaa ja syöminen viimeisen viikon mukaan. Sitten saa aloittaa tuon kuusi viikkoisen vielä alusta. Jos nyt kuudessa viikossa aika, jonka jaksan juosta, on lisääntynut 15 min ja jos se tarkoittaa, että toisen kuusi viikoisenkin aikana jaksan vielä 15 min lisää, se tarkoittaa, että jaksan lähteä Nice Runille kesäkuussa.

Kiitos kaikille tsemppaajille. Olette olleet tärkeitä ja auttaneet eteen päin hankalissa paikoissa.

Rakas (treeni)päiväkirjani... Farmiviikko 5

Tänään on parempi fiilis kuin viikko sitten. Painoa kadonnut vain kilo, mutta vyötärö kaventui kolme senttiä. Siitä on mieleni hyvä.

Nälkä on nyt jatkuva, kun päivästä pudotettiin kokonaan toiset hiilarit pois. Nälkä varmasti korjaantuisi sillä, että aamun herajuoman sijasta söisin jotain ihan oikeasti. Ruoka vaan ei ole hyvää aamuisin, juuri saan tuon heran litkittyä.

Lauantaina tein ja söin kasvissosekeittoa ja siihen viereen 1,75 palaa Real-leipää oliiviöljyllä ja juustolla. Se oli niin hyvää, että melkein unohdin sipsimieliteon, mutta en sentään ihan.

Perjantaina vein Miehen viideksi töihin ja ajattelin sitten jatkaa unia parituntia ennen kuin aloitan päivän kotitoimistolla. Pah, klo 5.10 kotiin päästyäni totesin, ettei väsytä enää ollenkaan ja lähdin lenkille.

Laitoin Miehelle kuvan, että arvaa missä kävin. Sain vastauksen: "Sä oot tullut hulluksi.

Hetken sitä itsekin mietin, mutta en usko, koska lenkin jälkeen oli hyvä olla ja virkeä aloittamaan työt. Ja juokseminen oli pitkästä aikaa kivaa,  edellisen kerran juoksin joulukuun lopussa.

Viimeinen farmiviikko alkoi. Nyt pitäisi pohtia, mitä sitten. Ihan ei voi heittäytyä hälläväliksi, mutta kuinka saan pidettyä itseni ruodussa, kun ei kukaan ole käskemässä. Joku tv-kanava hakee tositv-sarjaa pareja, joilla on laidutettavaa yli 30kg. Vaikka minusta helposti saisikin pois 20kg, ei miehestä saa enää kymppiä irti.

Hullu mä ole, mut juuri
nyt on vaikeaa?

Rakas (treeni)päiväkirjani... Farmiviikko 4

Kun ei niin ei :-(

Tietysti, jos tämän painon kerääminen kesti 14 vuotta, en kai voi olettaa, se neljässä viikossa olisi mihinkään lähtenyt, mutta todella luulin, että saisin edes hyvän alun. Nyt olen lähinnä masentunut.

Olin lomalla torstain ja perjantain ja päätin tehdä oikein tehotreenin; joka päivä sekä aamuaerobinen että kotitreeni (ma-ke treenit päälle). Ja tein kuin teinkin sen. Viime viikolla pelkäsin, etten jaksa ja toivoin, että auttaisi, kun toistojen määrä nostettiin 2*15:sta 3*15:een. Hienosti jaksoin, sitä ei olisi tarvinnut pelätä, mutta tuloksia ei tullut, sitä ei olisi kannattanut toivoa.

Vyötäröltä viikossa senttejä pois 1 ja painoa pois 1,5 kg. Nyt on tasan 10 kg matkaa aikaan, kun tyttären kanssa sairaalasta kotiuduttiin. Ja siitä on vielä pitkä matka unelmiini, joista hurjin on mahtua ylioppilasmekkooni.

Lihaskunnon lähtötasoni neljä viikkoa sitten oli n. 0. Ensimmäistä kertaa lankuttaessani en pysynyt viittä sekuntia, tänään jäi 0,3 sec alle neljänkymmenen sekunnin. Karkeasti laskettuna se on 10 sec/vko parannusta :-D  Punnerrukset aloitin seinäpunnerruksina ja nyt menee jo neitipunnerrukset, jos ei kevyesti, niin menee kuitenkin. Tietysti lihaskunto voi olla syy painon putoamisen hitauteen ja hyvä syy olisikin, mutta kun. Kun ei niitä settejäkään ole karissut.

Pizza kukkakaalipohjalla.

Nälkä ei vieläkään ole ehtinyt tulla. Tänäänkin esimerkiksi päivälliseksi oli pizzaa. *nam* Ei se kukkakaalipohja ihan pizzerioiden oikeiden pizzapohjien kanssa kilpaile, mutta ihan hyvää se oli. Suurin puute oli rapeudessa. Tänään tein laihduttajan juustokakkua: pohjaan murskattua mantelia ja kookosöyljyä, keskelle rahkaa ja marjoja ja kiilteeksi marjoja ja niiden mehua. kakku on nyt jääkaapissa hyytymässä. Jos kakku onnistui, kerron siitä ensi kerralla.

Tämähän päättyi kuin Taotao. Muistatko, kun pandamuori kertoi aina jonkin opettavaisen tarinan ja antoi sitten vinkkejä seuraavasta jaksosta lopettaen jakson noihin sanoin. "...mutta siitä kerron lisää ensi kerralla:" Aika moinen cliffhanger.

Nalle Luppakorva taas lauloi: "Hyvää yötä piltit, nalle silmät sulkee. Lapsosista näkee nalle monta unta. Hyvää yötä."