Olen aina pitänyt aamuisin ennen klo seitsemää heräämistä täysin epäinhimillisenä. Jossain vaiheessa aloin itse heräämään jo kuudelta töihin ja huomasin, että siitä saattaa kuitenkin selvitä hengissä. Nyt herään jo 4.30 ja siitä seurauksena kävimme Miehen kanssa tänä aamuna keskustelun, tai Mies kävi:
Minä: * pus *
Mies: Huomenta kulta.
Minä: * lyö varpaan keittiöjakkaraan * Au! Ei-i!
Mies: Kulta, kyllä sun pitäisi olla hereillä kun tuut keittiöön.
Siis: ennen heräämistä heräämään joutuminen on täysin epäinhimillistä. Varpaani on edelleen kipeä.
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
