Rakas päiväkirjani... Voi kuinka ihanaa

Voi kuinka ihanaa on, kun taakse jäänyt työviikko tuntuu siltä, että on oikeasti ansainnut perjantain.

Voi kuinka ihanaa on, kun töistä kotiin tullessa Tytär huutaa ovelle asti iloisen moin.

Voi kuinka ihanaa on, kun Poikanen sanoo kaverille puhelimessa, ettei voi tulla heille, kun on sopinut toisen kaverin kanssa, mutta että soittava kaveri voi tulla mukaan.

Voi kuinka ihanaa on, kun kotimatkalla töistä keksii tehdä herkkuruokaansa kun pääsee kotiin.

Voi kuinka ihanaa on, kun ystävä soittaa ja kysyy keitänkö iltakahvin, jos tulee käymään.

Voi kuinka ihanaa on, kun sai hauskan kirjan juuri loppuun ja syvällisen kirjan juuri alkuun.

Voi kuinka ihanaa on, kun Mies oli imuroinut ennen kuin haki minut töistä.

Voi kuinka ihanaa on, kun on Formula1 viikonloppu ja se tarkoittaa päiväunia lauantaina ja sunnuntaina.

Rakas päiväkirjani... Kannatti herätä

Tänä aamuna kannatti herätä.

Uneni keskelle tulvi aamulla ihana mustikkapiirakan tuoksu. Eikä se pettänyt herääjää, sillä ylös kömmittyäni keittiössä odotti Poikasen leipoma piirakka ja vanilja jätskiä. Harvoin syön aamiaista, tänään söin.

Kuvan copyright: Poikanen. Piirakan tasteright: Poikanen

Rakas päiväkirjani... Se on hulinaa taas

"Kevät saapui ja verhos/
jo laaksot ja haat..."

eiku...

"... Suo valon syttyä, yö kohta saapuu/
Pois kesän kukkaset syksy vie..."

Meinasi mennä vuodenajat sekaisin, kun se on sitä samaa hulinaa syksyllä koulun alkaessa, talvella joulujuhlien aikaan ja keväällä koulun loppuessa.

Onneksi Katja Vuorovettä blogissaan muistutti minua, kuinka ihanaa kuitenkin on että juuri syksyyn kuuluvat reput, hupparit ja täyttyvät kalenterit.  Se on sitä neljän eri vuodenajan rikkautta. Jouluun kuuluvat pikkukengät, punaiset mekot ja suorat housut. Kevääseen tramboliinit, hyppynarut ja kesämekot. Eihän se olekaan ollenkaan samaa hulinaa.

Tytär halusi ensimmäistä kertaa nyt kymmenvuotiaana ihan oikean taskukalenterin. Sitä valittiin huolella kaupassa jos toisessa, kunnes mieleinen löytyi. Yhdessä tarkastimme perhekalenterista häntä koskevat seikat ja niin alkoi tyttärenkin kalenteri täyttyä erilaisilla muistuksilla. Soittotuntia, kuoroa, teoriaa ja leiriä. Onneksi myös kaverien synttäreitä.

Koulut alkoivat tänään. Eilen tytär hoksasi, ettei hänellä olekaan mitään päälle pantavaa kouluun. Kaverit ovat jo nähneet kaikki vaatteet. Kauppaan oli siis lähdettävä. Kotiin tuomisina yksi pusero. Ei löytynyt muuta miellyttävää. Mutta tytär oli tyytyväinen.

Poikanen maalasi siskonsa vanhan, punaisen polkupyörän mustaksi ja huristelee sillä nyt Angry Birds hupparissaan pitkin kyliä. Ilman kalenteria tai edes kelloa. Kotiin tullessaan huhuilee: eiköstään tänään olisi ollut mitään menoa?

J.K. Onko se hyvän vai ei niin hyvän ruoan merkki kun tyttären kanssa käy keskustelun:
Tytär: Mitä ruokaa?
Minä: Käy keittiössä katsomassa.
Tytär katsottuaan: Ei siitä saa mitään selvää!


Alun lainaukset:
Frederich Martens, suom. Aukusti Simojoki: Paimenen kevät
Tove Janson, suom. Esko Elstelä:  Syyslaulu