Rakas päiväkirjani... Vielä karkeista

Niin harvakseltaan, kuin minulla iltavuoroja töissä onkaan, sattui yksi sellainen juuri illalle, kun Tyttären kuoro esiintyy ja Tytär laulaa kaksi soolo-osuutta. Onhan noita esiintymisiä jo nähty, mutta kyllä se on aina yhtä ihanaa päästä paikalle kuulemaan ja olemaan ylpeä Tyttärestä ja nyt kohta Poikasestakin, kunhan ensiesiityminen parin viikon kuluttua koittaa.

Noh, tälläkertaa kuitenkin osui esiintymiseen siis iltavuoro. Töissä messengerillä kyselin kollegoilta, kuka haluaisi kanssani vuoron vaihtaa. Iltavuorot kun eivät ole sitä halutuinta vaihto-valuuttaa. Kitaristi-kollega vastaa kuitenkin nopeammin kuin saatoin kuvitella: "Kyllähän nuoren artistin ja toisen muusikon alkutaivalta tarvii tukea!"

Kysyin sitten, haluaako kollega vaihtaa  jonkin oman iltansa aamuksi. Kollega totesi: "Katsotaan joskus. Artisti maksaa." Ihanalle kollegalle lupasin sitten, että tämä nuori artistini maksaa ja ostaa kiitokseksi karkkipussin viikkorahoillaan.

Kotona kun kerroin Tyttärelle pääseväni konserttiin ja lupauksestani, kurkkaa Tytär rahapussiinsa ja toteaa: "Enkä osta karkkipussia, ostan tikkarin!"

Rakas päiväkirjani... Karkeista

#HuonoAiti twiittasi ja facebookkasi kuinka jäi lapsilleen kiinni puoliksi syödystä karkkipussista käsilaukussa.
Minäkin jäin kiinni:

Ostin Miehelle ja itselleni eilen illalla perjantai-karkit. Molemmille omat, koska Mies söisi minunkin puolikaani, jos jakamaan alkaisimme. Hipsin sitten kirja ja karkkipussi kainalossa sänkyyn. Uni tuli ennen karkkipussin loppumista ja jemmasin lopun pussistani pölyisimpään, pimeimpään, näkymättömimpään nurkkaan.

Tänään iltasella lojuin sohvalla, kun Mies tulee kärttämään lauantai-karkkeja.
Kerkisin aloitamaan lauseen: "Jos sä..."
kun Mies jo jatkoi: "tekisin sulle iltapalan, niin antaist sun loput eiliset salmiakit mulle."
Minä siihen että: "Mistä sä tiesit, että mulle jäi eilen salmiakkia. Mähän piilotin ne."
Mies: "Mulla onkin karkkivainu."

Rakas päiväkirjani... Onko syytä olla huolissaan

Olen viime viikkoina leiponut enemmän kuin ehkä kahteentoista vuoteen yhteensä.

Nyt huvittaisi leipoa pullaa, vaikken yläasteen köksäntunnin jälkeen ole sen enenpää pullien tekoon itse kajonnut, kuin esipaistettuja uuniin lykännyt ja nekin yleensä polttanut. Kaupat ei vain ole vielä auki, en saa hivaa. Hmy. Perustarvikkeet pitäisi aina olla kaapissa valmiina, vaikkei niitä koskaan kuvittelisi käyttävänsäkään. Se on tarinan opetus.

Kevätkö se on, kun sekoittaa minut? Vai onko se jotain vakavampaa? Mielenkiinnolla odotan, samoin Mies, kuinka kauan tämä jatkuu.

J.K. Pullan ohjetta netistä etsiessäni löysin ihanan Toskapiirakan ohjeen. Ei tarvitse kauan miettiä, mitä seuraavaksi.

J.J.K. Huomautus itselle: kuivahiiva > jauhoihin ja  kuumempi neste, tuorehiiva > nesteeseen ja kädenlämpöinen neste. (edit: 18.3.2012 klo 13.14)

J.J.J.K. (edit 18.3.2012 klo 14.50)

Hiiva-hämmingistä huolimatta: Minä ja lapset, me teimme sen! Kauniita, herkullisia Voisilmäpullia.

Rakas päiväkirjani... Leipomista, taas

En mahda sille mitään, että taas kirjoitan leipomisesta. Olen vain niin kovin ylpeä itsestäni:
a) Tämä on jo kolmas lauantai peräkkäin kun leivon jotain. Se on enemmän kuin viimevuosina leipomista yhteensä.
b) Ehkä olen sittenkin hyvä äiti, kun annan lasten leipoa kanssani. Suorastaan laitan lapset leipomaan ja itse vain katson, etteivät polta itseään uuniin.
c) Ehkä todella olen sittenkin hyvä äiti, kun jauhojen lentäessä kiposta pöydälle en hermosutunut ollenkaan, vaan siivosin sen pois ja sanoin Poikaselle että nakkaa kuppiin tilkan lisää jauhoja.

Tänään oli vuorossa Mamman marjapiirakka. Se on Poikasen herkku ja bravuuri. Se oli myös oma bravuurini silloin joskus, ehkä Poikasen ikäisenä, kun leipomaan opettelin. Helppoa ja hyvää:

Siitä tuli tummahko, en ihan vielä hallitse uuniani.
Mutta en usko, että se makuun pahasti vaikuttaa. Ei voi.

Rakas päiväkirjani... Postimies, vakuutusmies tai kaapelintarkastaja

Jenkkileffojen klassinen kauhukuvahan on kotiäidin ja postimiehen, vakuutusmyyjän tai vaikka kaapelihuoltomiehen salasuhde. Enemmän tai vähemmän miehet ovat tuon kuvan jäljiltä Suomessa ja oikeassa elämässäkin mustasukkaisia erilaisille pölynimurikauppiaille, tai ainakin omani on.

No, joskus kuvan kääntäminenkin voi onnistua:
Kävipä perjantaina iltasella ovella mies, hyvä puhumaan. Sai sovittua kanssani maanantaille, eiliselle, ajan että tulee esittelemään palovarottimia ja muita kodin turvalaitteita. Olin jo unohtanut koko jutun maanantaina, Poikanen lähti pelaamaan sählyä ja Mies lenkille. Tytär tuli onneksi muistuttamaan, että millonkas se turvamies tulee.

Ainahan on tapana, kun vieraita tulee, että pahimmat pyykkipinot siirretään kaappiin piiloon ja villakoirat potkitaan maton alle. Näin siis minäkin toimin, suoristinpa pikaisesti vielä sohvanpäällisenkin. Satuinpa siinä kulkiessa huomaamaan, kuinka rasvainen uuninluukku on ja liedessäkin on jokin pinttynyt tahra. Niin, imuroimaan en viitsinyt alkaa, mutta uuni toki oli pestävä. Sain uunin juuri valmiiksi, kun turvamies soitti ovikelloa, liedelle jäivät vielä pesuaineet liottamaan likaa.

Mies tuli aikanaan lenkiltä ja turvamies oli jo lähes saanut asiansa kerrottua. Mies ihmetteli pesuaineita liedellä. Kerroin. Mies totesi, että meillä ainkin saa kotiesittelijät käydä, jos se saa vaimon pesemään uunin.

Rakas päiväkirjani... Uiminen aiheuttaa runosuonenkin pulppuamista

Pieni Jimmin Poikanen, lillutteli veessä,
pien' Jimmin Tyttönen, uimahallin veessä.
Ne haukkasi jätskistä palaset ja huusi sitten:
"Me oomme iloiset!"
Pienet  lapsoset, uimahallin veessä: "Hii. Hii.Hii."

Pieni Jimmin Poikanen, panininsa eessä,
pien' Jimmin Tyttönen, kanakorin eessä.
Ne hörppäsi Shakesta kulauksen ja huusi sitten:
"Mä olen kylläinen!"
Pienet lapsoset, herkkujensa eessä: "Nam. Nam. Nam."

Pientä ankanpoikasta mukaellen. Arvasitko, että kävimme uimassa. Aika ihanaa kun molemmat, siis lapset, jo suunnilleen pysyvät pinnalla ja saa itsekin vaan rentoutua lämpimässä vedessä.

Rakas päiväkirjani... Leipomista ja kokkaamista

Tästähän alkaan tulla kakku-päiväkirja ja valokuva-päiväkirja, vaikka aloittaessani niin pelkäsin, että kirja-päiväkirja tästä tulee.

Taas leivoin. Tai en leiponut, Poikanen ja Tytär leipoivat, olin vain päällysmiehenä. Lapsilla oli kivaa. 110g eli sellaisen ison strösselipurkinkin saivat kulutettua mokkapalojen päälle ja tomusokeriakin meni päällysteeseen jonkin verran enemmän kuin ohjeessa esitettiin. No, pääasia että tuli hieno ja makea.


















Ruoaksi tein, siis itse tein, ei lapset, samettisen hyvää juustoista kasvissose-kanakeittoa.


Kohta on jälkiruoan ja kahvin aika. Tulisikohan niiden kanssa mitään urheilua telkkarista. Saisi kulutettua herkuttelut edes penkkiurheilulla. Urheilua se on kai sekin.

Rakas päiväkirjani... Kukkien tuloa ei voi estää

Hädin tuskin olen saanut maljakon pestyä edellisten tulppaanien jäljiltä, kun taas sain kukkia.

On mulla kultaisia miehiä, Poikanen ja Mies. Olivat Naisten päivän kukkia hakeneet minulle ja Tyttärelle. Pistää vain pohtimaan, mitä pahaa Mies on tehnyt, kun ensin osti syntymäpäivalahjan ja nyt vielä kukkiakin. Vai olenko kuitenkin vain riittävän monta kertaa muistuttanut niistä Demarien jakamista ruusuista, jotka ovat edelliset kukat, joilla Mies on päivääni ilostuttanut, ja niin sainhan vuosi sitten tulppaanejakin syntymäpäiväksi. Ei voi liikaa vaatia, jää pian vähätkin saamatta. Niin ja aikuistenoikeasti: Ihanat mieheni ja ihania kukkia!

Vaaleanpunaiset Tyttärelle. Violetit, lempivärini kun on, minulle.

Rakas päiväkirjani... Maalari

Viime viikko oli talvilomaa. Olimme ensimmäistä kertaa lasten koulun alkamisen jälkeen lomalla kaikki samaan aikaan. Olin jo valmiiksi päättänyt, että lomalla ei ole ohjelmaa, vaan teemme mitä huvittaa. No sen verran ohjelmaa oli sovittu, että lapset menivät isoäidilleen ke-pe väliseksi ajaksi.

Keskiviikkona lasten lähdettyä innostuin. Nyt maalataan olohuoneeseen se yksi tehosteseinä, kun pikkuapuritkaan eivät ole jaloissa. Käytiin Miehen kanssa ostamassa kittiä, maali, pensselit, maalarinteippiä ja muut tykötarpeet. Päästiin kotiin, niin Mies sanoo, että:
a) kitti kestää aikansa kuivua
b) kitti täytyy hioa ennen maalausta
c) kattolistat täytyy irrottaa ennen maalausta
d) jalkalistat täytyy irrottaa ennen maalausta
e) pelkkä maalarinteippi ei riitä suojaamaan lattiaa, kattoa ja viereisiä seiniä, vaan ne pitää teipin lisäksi suojata myös lehdillä, teippi on vain lehtien kiinnittämistä varten

Jaha. Vai niin. Ei siis riitäkään että heittelen maalit seinään ja vot, olohuoneeni on taas uudistunut. Se siitä maalaamisesta sitten. Maalipurkki tönöttää tuossa jaloissa edelleen, samoin pensselit. Peilit, jotka piti laittaa seinälle maalaamiseen jälkeen, nojailevat kirjahyllyyn. Tytär ja Poikanen keksivät maalarinteipille käyttöä kotiin tultuaan. En tiedä mitä. Johonkin kuitenkin tarvitsivat.

Jos sitä sitten kesällä. Maali kuulemma säilyy avaamattomassa purkissa ainakin vuoden.

Rakas päiväkirjani... Juustokakku

Miksei kukaan ole aikaisemmin kertonut kuinka ihania juustokakut on. Viime joulun alla maistoin ensimmäisen kerran glögijuustokakkua ja sitten vielä toisenkin kerran ja sen jälkeenhän oli pakko tehdä itsekin.

Joulun jälkeen olen saanut mangojuustokakkua, marjajuustokakkua kahdesti, mansikkajuustokakkua ja jos vaikka mitä muita. Olen myyty. Mikään ei voi olla herkumpaa. Tänä aamuna innostuin, niin tai oikeastaan eilenhän jo innostuin kun tarvikkeet ostin, mutta tänä aamuna sain aikaseksi kokeilla Idan ihan kuuloista ja näköistä sitruunajuustokakkua. Se on nyt vasta jäähtymässä ja jähmettymässä kiilteen tekoa varten ja sittenkin pitää vielä odottaa ennen maistelua. En malttaisi.

Voipi olla, että lisään kuvankin vielä, jos kakustani tulee nätti. Glögikakkuni ei ollut niin nätti, että olisin kuvan laittanut, mutta toisaalta sitäkin herkullisempi se oli. Uskon myös sitruunakakkuuni.

J.K. Oliko muka reilua? Juustokakkuni oli jähmettynyt ja pinta tasainen. Kaadoin kiilteen jäähtyneenä kakun päälle ja... Irtopohjavuokani vuotaa! Ei tullut kaunis kakku, kun kolme kertaa kaadoin saman kiilteen sen päälle. Onneksi lisäsin kiilteen niin, että vuoka oli korkea reunaisella tarjottimella, jotta saatoin sen kolmesti kaataa uudelleen. (Lisätty klo 12.26)

J.J.K. Ei tullut niin kaunis, että kuvan laittaisin. Syy toki ei ollut minun vaan tuon vuoan. Mutta maku...mmm... niin hyvää ettei sanotuksi saa. (Lisätty klo 15.05)