Juhannuksen tienoilla tyhjennettiin lapsuudenkotia kaikesta kertyneestä ylimääräisestä. Paljon siellä on sellaista, jonka voisi kirpparille laittaa, mutta kun ei kukaan meistä viitsi.
Löytyi paljon myös tavaraa, jota ei kirpparille kehtaisi edes viedä. Löytyi mm. kutakuinkin 25-vuotias tietokonetuoli. Ergonomisesti oli huippulaatua aikanaan, ennen satulatuoleja. Runko on priimaa, mutta päälliset vaatisi pientä laittoa. En olisi roskiin raaskinut heittää ja siksi laitoin sen alueen "Annetaan" fb-kirpparille.
Kovasti en ihmetellyt, että kukaan ei tuolia huolinut. Kunnes Poikanen tuli räpsyripisillään räpyttelemään ja kuiskimaan, että kuinkas pientä laittoa ne päälliset vaatisi, että josko rakkaudella laittaisin.
Kangas käytiin katsomassa heti arkena, mutta vasta nyt sain kankaan leikattua, pari saumaa ommeltua ja nidottua pehmusteet paikoilleen.
Ei ne päällysteen ehkä nyt 25 vuotta kestä, mutta katsotaan uudelleen kun sen aika tulee. Edes jotakin vanhaa voi vielä korjata, eikä kaikkea aina tarvitse heittää roskiin ja ostaa uutta.
