perjantai 6. kesäkuuta 2014

Rakas päiväkirjani... Kuolematon kukka

Etsivä löytää ja niin minäkin. Päiväkirjamerkintä oli hukassa, mutta löysin kuin löysinkin sen. Täsmälleen kaksi vuotta sitten olin maalannut ikkunoiden mustia karmeja valkoisiksi ja 6.6.2012 päiväkirjamerkinnässä pohdin, kuinka kauan vasta hankkimani traakkipuu piristää uuden väristä olohuonetta.

En ole kovin hyvä kukkien kanssa ja itse arvelin traakkipuun elävän kaksi kuukautta. Äiti oli optimistisempi ja arveli kahta vuotta. Uskomatonta mutta totta, traakkipuu on edelleen hengissä, äiti oli oikeassa (niin ne mokomat usein ovat).


Tuo kuvassa oikealla oleva viherkasvi kuitenkin on jo heittänyt henkensä, joskin yllätyksekseni vasta viime kesänä.

Meillä oli entisellä toimistolla upeita ryöpsähteleviä traakkipuita ja halusin sellaista aina itsellenikin. En löytänyt. Sitten joku väitti minulle, että tuo kuvassa vasemmalla oleva on juuri traakkipuu. Se ei vaan yhtään näyttä samalta kuin se mikä toimistolla oli, se iso,  upea ja runsas.



Kun pikkukukkani on nyt saanut elää kaksi vuotta, alan uskoa sen olevan traakkipuu. Se on kasvanut ja komistunut kovasti. Ei se vielä ihan vertoja vedä sille, johon toimistolla ihastuin, mutta kyllä se vielä kasvaa.



Vaikka traakin ensimmäisessä kuvassa oleva kaveri onkin jo edesmennyt, on se saanut uusia kavereita. Kuvan kaktus on jo kohta puolitoistavuotias. Kukkia se ei ole jakasanut tehdä uudelleen, mutta en luovu vielä toivosta.  Kuvan orkideaa minun käy sääliksi jo valmiiksi. Se on vain pari kuukautta vanha ja niin paljon kuin toivonkin sille kaikkea hyvää, en ole kovin toiveikas. Mutta katsotaan. Jos vaikka taas yllätän itsenikin.



J.K. Tutustuttuani wikipedian kautta tarkemmin traakkipuihin, löysin perin hämmentävän tiedon. Traakkipuu on parsa, mutta parsakaali sen sijaan ei ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommentistasi. Kiitos.