maanantai 5. huhtikuuta 2021

Rakas (treeni)päiväkirjani... Kalabaliikki

Pikku-Kalle oli äidinkielen tunnilla ja opettaja pyysi selittämään sanan kalabaliikki. Pikku-Kalle viittasi innoissaan: - Kalabaliikki on sitä että punainen viiva puuttuu.
Opettaja kysyi ihmeissään mitä Pikku-Kalle tarkoittaa. Pikku-Kalle selitti: - No kun mulla on kolme siskoa. Joka kuukausi ne jokainen laittaa kalenteriin punaisen viivan. Viime kuussa yksi punainen viiva puuttui ja siitä syntyi ihan kauhea kalabaliikki! 

Mun kalenterissa ei ole punaisia viivova, vaan mun Polar Flowssa on punaisia pisteitä joka päivä ja nyt yksi punainen piste puuttuu. 

Helmikuun alussa lisäsin aamulenkit kuudesta kerrasta viikossa seitsemään kertaan viikossa. Ja kolme viikkoa sitten lisäsin vielä kolme HIIT-tyyppistä treeniä viikkoon. Helmikuu ja maaliskuu meni hyvin; sain punaisen pisteen joka päivälle.

Eilen oli pääsiäissunnuntai. Jo hyvissä ajoin päätin, että saan syödä mitä haluan ja syön vain mitä haluan. Ahmin kaksin käsin suklaata ja söin yhden kokonaisen, äitin tekemän, pasha-tötterön kulitsan (tai oikeasti se oli vain pullaa, eikä yhtään niin hyvää, mutta sitä ei nyt lasketa) kanssa . Päätin myös, että vaikka aamulenkkini eivät olekaan treeniä sanan varsinaisessa merkityksessä ja HIITistä jää lepopäiviä oikein riittävästi, niin silti pidän myös lenkistä vapaapäivän.

Kumpikin oli hyvä ratkaisu. Joskus tarvitaan hiilaribuustia ja lepoa, ja olinkin oikein energinen tänään. Aamulenkki (joka kyllä vaihtui iltalenkiksi) meni tasan puoleen tuntiin, eikä tuntunut pahalta ja HIITtikin kulki. Tein yhdeksän burpeeta normaalin kahdeksan sijaan, sain sykkeen anaerobiselle tasolle ja kaikki tuntui hyvältä.

Silti ainoa mitä juuri nyt ajattelen on se, että eiliseltä puuttuu punainen piste, enkä voi sanoa käyneeni huhtikuussa joka päivä lenkillä. Punainen piste voi sekin olla kalabaliikki. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommentistasi. Kiitos.